Paivien valissa

Herasin siihen kun siivoja rymysi huoneeseeni lakananhimoisena ja vei altani lakanat. En saa ikina nukuttua tarpeeksi kauan. Joka paiva siihen loytyy jonkinnakoisia syita.

Joulu oli kuin olikin lopulta aika hyva. Emme odottaneet silta paljoa, joten yllatyimme iloisesti. Jouluyona kavimme keskiyouinnilla joella ja makasimme kylmissamme kasassa puun alla. Seuraavana aamuna paadyimme katoliseen kirkkoon, jossa meininki oli aika tutunomaista, mutta piti keskittya hieman enemman ja valilla tuli pienia yllatyksia, kuten nyt kattele/halaa vierustovereitasi tai nyt heittaydy polvillesi maahan. Illalla katsoimme ulkoilmaelokuvaa pihanurmikolle viritetylta valkokankaalta, jalleen suuressa kasassa. Tapaninpaivana loysimme tiemme elokuviin (Avatar) seka ravintolaan, jossa nautimme kengurupihvit ynna muuta mukavaa.

Eilen olimme taas toissa ja 8h seisominen liukuhihnaan tuijottaen meinasi aiheuttaa kohdallani pyortymisen. Lieko edellisen illan juoksulenkilla ollut myos asian kanssa jotain tekemista. Voi pojat, urheiluhulluutenne alkaa tarttua meihin pikkuhiljaa! Ei ole lainkaan epatavallista, etta vedamme 100 vatsalihasta/punnerrusta paivassa. Ehka voisi jopa sanoa, etta heilla on ollut meihin positiivinen vaikutus.

Tanaan haluan ostaa itselleni uuden kauniin monikayttoisen mekon. Tanaan on myos eraan saksalaisen pojan synttarit ja aiomme juhlistaa tata joen rannalla. Tarkeat asiat tapahtuvat usein joella. Kaipa se on ihan luonnollinen rituaalipaikka.

Uudeksi vuodeksi olemme lahdossa Melbourneen kahden ranskalaisen tyton kanssa. Myos Elina liittyy siella taas joukkoomme, jippii! Lahes kaikki muut hostellin asukkaat ovat menossa Sydneyyn, mutta se on kauempana ja kalliimpana ja nahty, joten paadyimme Melbourneen. Bussimatka sinne maksaa $37 ja paluumatkan saimme ilmaiseksi, koska lahdemme takaisin uuden vuoden paivan aamuna. Saavumme kaupunkiin edellisena aamuna klo 7, joten meilla on vahan paalle 24h aikaa katsastaa paikallinen uusi vuosi. Siihen varmasti sisaltyy St Kildan ranta ja mahdollisesi myos Luna Park. Yopya aiomme vasta matkalla takaisin. Odotan innolla paasevani hetkeksi pois Mildurasta! Hauskaa tulossa!

Joulu kun tulla tupsahti

Aino nukkuu viela kauneusuniaan nain yhdentoista aikaan ja se hanelle sallittakoon. Parempi olla ilman tummia silmanalusia! Itse herasin noin tunti sitten ja ensimmaisena asiana ajattelin, etta vautsi, nyt on joulu, ja vaikka olosuhteet ovat niin erilaiset, silti tunne oli hyvin tutun jouluisen kaltainen. Ensi toikseni kirjoitin suurin kirjaimin hostellin liitutaululle jouluntoivotukset kaikille ja ilmoituksen klo 6 alkavasta ilmaisesta grilliateriahassakasta, koska Sami (se rastapaa ranskalainen) minut siihen varvasi (ei itse osaa kirjoittaa englantia (puheestakin saa valilla aika hyvat naurut)). Saan kuulemma jonkin palkinnon tasta uroteostani illalla, mutta palkinnon laatu jai kielimuurin taa (luultavasti se oli ilmainen olut tms.)

Paivan ohjelma on muilta osin aika auki. Pitaa kayda ostoksilla, koska kaupat ovat mahdollisesti kiinni pyhina. Jos onnistumme loytamaan piparitaikinaa niin mahtavaa, jos emme, niin pyoraytamme jonkinnakoisen taikinan ja syomme sellaisenaan! Tai sitten yritamme grillata sita! Huomenna mahdollisesti hakeudumme johonkin ravintolaan: saimme Ainon vanhemmilta mahtavan joululahjan, jouluaterian ravintolassa! Suuret kiitokset Ainon vanhemmat! Suunnitelmissa on myos kayda katsastamassa jokin paikallinen joulukirkko. Niita kylla riittaa sen verran paljon, etta valinnan vaikeus voi olla tulossa eteemme. Tai sitten vain seuraamme etela-afrikkalaisia ystaviamme, oo, katoliseen vaihtoehtoon (?).

Tanaan saa on pilvinen, mutta silti lammin, paalle 30. Huomatkaa kuinka en enaa puhu naista lampotiloista kuumana... Kuuma on vasta 40 ymparistossa. Ja 25 on oikeastaan viileahkon ja lampimahkon valimailla. Mutta oikeasti olen huomannut kuinka lampo ja aurinko vaikuttaa mielialaani. Masennuksenomaisia mielialoja ei ole nakynyt! Ja tietenkin valo. Tajusimme vasta, etta elimme tuossa muutama paiva sitten vuoden valoisimman paivan. Ei ihan Suomen kesa tullut mieleen, mutta kylla sita pimeaa sai odottaa.

Vapauttavaa olla vapaalla toista. Ensimmaista kertaa olemme kai oikesti vapaalla, emmeka vain tilanteessa, jossa tyot siirtyivat sateen takia tai vain loppuivat. Olen hyvin onnellinen valkosipulitehdastyosta, koska viimein olemme alkaneet oikeasti tienata rahaa. Viikon toiden jalkeen tilille on tupsahtanut yli $800, jee! Pitaa vain toivoa, etta valkosipulia (sita pirullista kuorittavaa pistelevaa haisevaa) riittaa.

Eipa tassa kai muuta kuin hyvaa joulua kaikille lukijoillemme! Olette mielissamme, rakkaat.

Ei, en olekaan laiska blogittaja.

Yha useammin kuulee itsensa sanovan "kerranhan sita vain eletaan". Joskus tama fraasi johtaa onnistuneisiin valintoihin, toisinaan onnistumisprosentti on hieman matalampi. Valilla oppii asioita kantapaan kautta.

Olemme ajautuneet osallisiksi peliin nimelta Game of Life. Peli on ensinnakin ikuinen, kuten nimikin sanoo. Tosin joudumme pelaamaan sita vain sen kehittelijoiden (=Etela-Afrikka tiimi) lasnaollessa, joten jaakoon taaksemme sitten joskus. Pelin saannot ovat hyvin helpot, mutta niita on hyvin vaikeaa noudattaa. On olemassa kiellettyja sanoja, joita ei saa kayttaa. Naihin kuuluvat me, mine ja my seka kirosanat. Jos satut ajattelemattomasti kayttamaan naita lauseessasi ja joku toinen pelaaja tajuaa karayttaa sinut, joudut tekemaan 10 punnerrusta/sana missa ikina satutkaan olemaan (yksiloita on nahty punnertamassa esim. bussin lattialla, keskella katua ja ravintolassa). Naisina olemme saaneet liennytyksen naistenpunnerruksiin tai vatsalihasliikkeisiin. Tilanteissa, joissa nautitaan alkoholia, pelin saannot lisaantyvat. Et saa sanoa yes tai no etka liikuttaa paatasi naita asioita merkitsevasti. Et myoskaan saa kutsua kanssapelaajaa hanen omalla nimellaan, vaan sinun tulee kayttaa lempinimea (meita ei ole viela tosin ehditty lempinimeta). Naista sanoista joutuu juomaan ja jos sattuu juomaan vaaralla kadella (tapauksessani oikea) joutuu juomaan tyhjaksi. Vuorokaudessa punnerruslihakseni ovat alkaneet mukavasti tuntea tehneensa jotain. Lisaksi olen oppinut, ettei Isoa miesta kannata yrittaa juoda poydan alle.

Olen virallisesti laiska blogittaja.

Niin tassa nayttaa kayneen.

Enka nytkaan jaksa keskittya. Keskittymiskyky on kateissa. Ehka silla, etta tekee 8,5 tunnin liukuhihnatyota valkosipulitehtaassa on asian kanssa jotain tekemista. Palkka on hyva (parempi, paras) = $17,5. Ja saan ilon maksaa ensimmaista kertaa veroja ja rahani tilille eika kateen. Kuten kuvitella saattaa, tehtaassa on mieltahuumaava tuoksu, ja sitten se on minussa.

Elina haipyy huomenna Sydneyyn ja ajelehtii pari viikkoa perheensa parissa. Aino ja mina jaamme Milduraan jouluksi. Elamyksia tiedossa... Uusi vuosi ei viela paatoksen alla. Aiomme jatkaa toita myos uuden vuoden jalkeen, koska olemme viimein saavuttaneet tilanteen, jossa jopa tienaamme jotain. Hulluksi taalla tulee, mutta se on kai vaistamaton sivuvaikutus.

Hankkimiani uusia taitoja: osaan heivata valkosipulirasioita hurjaa kiitavalle liukuhihnalle rautaisella varmuudella, nayttaa pettynytta naamaa kun liukuhihna feilaa tehtavansa, puristella valkosipuleita, lakaista lattioita pollyten ja sanoa "varo koiraa!" zambiaksi tai mita ne nyt siella puhuukaan.

PS

En voi uskoa, etta nyt on joulukuu! Vaikka taalla onkin katujen varsilla kirkasvarisia koristeita talvisine maisemakuvineen. Miksi unelmoida lumiukoista, kun ei niita kerran voi ikina saavuttaa, mietin.

Unohdin hankkia joulukalenterin. Ja tarvitsemme pikkujoulut. Tosin leipominen on mahdotonta uunittomassa tilassamme.

Tuhannen ja yhden yon tarinoita

Mildurassa oleilu alkaa tuntua ikuisuudelta. Tanaan emme menneet toihin, koska tyot ovat perseesta ja haluamme jotain muuta. Tuntipalkkaiset tyomme siis loppuivat, koska teimme kaiken mita siella farmilla oli tehtavissa. Sen jalkeen jouduimme takaisin riistopuskiin. Ensi maanantaina saamme ilmeisesti valkosipuliin liittyvaa lajitteluhommaa tms, mutta palkasta ei viela tassa vaiheessa tarkkaa tietoa. Edessa mahdollisesti nelja tyhjaa paivaa, mista mita luultavimmin aiheutuu superhypertylsistyminen. Tai vaihtoehtoisesti voimme palata riistopuskaan.

Taalla on siis todellakin aika tylsaa. Ilman muutamaa hassunhauskaa yksiloa hermot olisivat ehka kireammat. On mm. etela-afrikkalainen hyperaktiivinen joukkio seka kanadalainen sekopaa. Lisaksi on halpaa viinia ja tietenkin joki. Elokuvia, kirjoja, ruokaa. Siina paa-asialliset viihdykkeemme. Hurraa.

Sunnuntaina juhlimme Ainon synttareita tekemalla taytekakun valmiskakusta (taalla kun ei ole uunia...) ja koristelemalla sen sopoksi. Ostimme myos ilmapalloja ja istuimme suomi-poytaan (vakiopyotamme huoneeni ulkopuolella) mussuttamaan. Kavimme kyseisen kunniaksi myos elokuvissa katsomassa ihanaakin ihanamman New Moonin. Siina sita sitten olikin synttaria.

Uutisia. Olen vaihtanut kampaustyylini kahteen sivuponnariin ja vapaana riehuvaan otsatukkaan. Yon kylmina pimeina tunteita Ainon tie vie laheiselle KFC:lle useammin kuin ei. Elina puolestaan on juuri talla hetkella suorittamassa missiota nimelta kirjastokortin hankinta.

Koti on siella missa vapaa sanky sijaitsee.

Ja niin elamamme Mildurassa on asettunut uomiinsa. Saimme lisaa toita samasta paikasta, nyt kiskoen tarpeettomia lehtia irti samoista puskista. Mielestani tama on ehka jopa kymmenen kertaa hauskempaa kuin harvennusleikkaus, koska minun ei tarvitse ajatella ja saan liikutella itseani nopeammin puskasta puskaan. Lisaksi allergiani ei ole ollut pariin paivaan yhta paha (luultavasti se oli vaan se sade ja pilvisyys). Ongelmia tuottaa taxfile numberini, joka ei nyt saapunutkaan postissa vaikka Elinan ja Ainon dokumentit saapuivat. Postipalvelu on mita todennakoisimmin sossinyt. Nyt yritan selvittaa asiaa netista, mutta koska yhteys on mita on, sivu on tuossa avautunut ehka jo puolisen tuntia. Hermot menee ja pian paatan ottaa palkan vastaan kateisena ilman mitaan numeroita (onneksi sekin on mahdollista).

Olemme loytaneet hostellistamme uusia kivoja ihmisia, jotka saavat aikaan hauskaa. Se on aina hauskaa. (Ah kunpa osaisin kuvailla niita hetkia!) Olemme myos paasseet sisalle hostellimme kieroutuneeseen tyonjakoperiaatteeseen (jos se rastapainen pollypaaranskis pitaa sinusta, niin saat hyvia toita). Uskon vakaasti, etta olemme asiassa ihan ok asemissa. En pida ranskalaisista. Erityisesti huonekaverini eraan oisen valikohtauksen jalkeen, jonka seurauksena joka puolella oli hammastahnaa ja menetin hermoni ja sain ehka tuhat kasisuudelmaa. Ja kun niista puolet ei vaan ymmarra mita niille sanoo. Mutta joo, yritan kestaa ja pysya niista erossa.

Ilmeisesti olemme taalla viela ainakin yhden viikon. Sen jalkeen kaikki riippuu seuraavasta tyostamme. Joulu lahestyy hurjaa vauhtia ja pitaisi tehda sita varten jotain tarkempia suunniltelmia. Tai sitten ei. Joka tapauksessa on mukavaa valilla olla kauemmin paikoillaan.

Toita!

Pienien vastoikaymisten jalkeen olemme kohtalaisen onnellisesti toissa. Red Cliffsista ei tullut mitaan kerronko miksi. Saavuimme hostellille ilmoittamanamme ajankohtana lauantaina, eika paikan pitajaa nakynyt missaan. Yritimme soitella hanelle muidenkin asukkaiden voimin, mutta vastausta ei kuulunut. Asukkaat olivat sentaan kivoja meille, ruokkivat meita grillista ja nayttivat vapaan huoneen, jossa yovyimme. Onneks oli omat lakanat mukana! Paikan pitajaa ei kuulunut sunnuntainakaan (yovyimme sentaan siis ilmaiseksi!), joten soittelimme kaikki Milduran hostellit lapi ja yksi paikka nappasikin sanoen, etta teille on toita jo huomenna. Nainpa siis muutaman tunnin paasta siirryimme Milduraan.

Ensimmainen tyomme oli taysin naurettava palkan osalta, mutta onneksi olimme siina vain yhden paivan. Kyseessa oli viinirypaleiden harvennusleikkausta, josta maksettiin per puska ja hidastahan se oli, joten emme saaneet paljon mitaan. Tanaan saimme samaa tyota tuntipalkalla ($15) ja jopa laillisena, joten olimme paljon onnellisempia uudelle pellolla. Saimme myos pitaa tauon ja pellon laidalla oli vessa. Voiko parempaa ollakaan! Tama tyo kestaa kuulemani mukaan nelja paivaa, mutten ole kylla ihan varma. Taalla ei oikeen saa mistaan asiasta selvyytta, kun asioista vastaava tyyppi on rastapainen ranskalaisjuippi. Muutenkin hostelli ja sen toiminta on vahan epailyttavaa, mutta olemme taalla nyt ainakin ensi viikon perjantaihin asti, koska meidan piti maksaa asumisesta sinne asti.

Asumme kaikki eri huoneissa, mika oli alussa hieman arsyttavaa, mutta toisaalta tutustuu helpommin uusiin ihmisiin. Mun huoneessa majailee viisi muuta, mm. jo Alice Springsissa tapaamamme suomalaistytto (Australia on niin pieni paikka!). Hostellissa on uima-allas ja ihan jees olohuone. Keittio on vahan ahdas aika ajoin ja koneita on vaan nelja (ei langatonta nettia buu..). Tanaan meilta havisi yksi kuppi, eli joku vissiinkin polli sen. Eilen pyykkinarulta katosi mun huppari... Olin tosin kaivanut sen edellisen paikan roskiksesta, johon joku oli sen juuri heittanyt enka ehtinyt pitaa sita kertaakaan, joten ei sinansa suuri menetys. Arsyttaa silti ja kirjoitin pyykkinarulle karhulapun.

Mildura on ihan hyvan kokoinen paikka, mutta kaupungin muoto ei ole paras mahdollinen. Se on nimittain tehty autoilijoille, kuten Australia suurelta osin muutenkin. Kadut ja korttelit tosi leveita ja kavellen tuntuu ikuisuudelta, varsinkin kun kaikki on niin tasaista, ettei nae paamaaraansa. Eilen kavelimme Murray Riverille (matka oli pitka) ja pulahdimme uimaan. Oli virkistavaa uida vaihteeksi makeassa vedessa, vaikka se olikin aika epailyttavan varista eika tiennyt mita pohjassa luuraa. Katselimme kun jokilaiva porrasi ohitsemme montakin kertaa. Kuumaakin taas vaihteeksi on ollut (tanaan +42) ja siksi tyotkin piti lopettaa jo klo 11. Lahto ennen kuutta, joten heratys aina siina viiden maissa. Mutta sillon on oikeesti ihan kiva herata, kun ilma on viilean lammin ja helpompi hyoria puskissa. Tanaan tosin olen nukkunut 2h+2h paikkarit, joten taidan valvoa viela tassa muutaman hetken.

Grillausta

Heti edellisen paivityksen jalkeen sairastuin nuhahommeliin ja sitten tulikin helleaalto. Adelaide nauttii tavanomaista korkeammista lampotiloista (+35 eteenpain) eli lampo seuraa meita. Vaihdoimme myos hostellia hieman laitakaupungimpaan ja onnistuimme valitsemaan erittain viihtyisan paikan, joka on varikas ja tunnelmallinen. Ainakin kolmen parhaan joukossa asuttamistamme aussihostelleista. Torstaisin (nyt!) on ilmainen grillausilta, mika on hienoa, tosin pojat vahan karistaa noita makkaroita liikaa...

Lauantaina matkamme jatkuu kohti Red Cliffsia, joka on pikkuruinen paikka vahan tuolla Victorian osavaltion puolella. Sen jalkeen olemme kayneet jo viidessa osavaltiossa seitsemasta. Syy siihen, miksi juuri sinne olemme menossa on raha. Eras working hostelli siella vastasi kutsuumme ja sanoi, etta maanantaina olisi teille taalla farm workia tarjolla. Emme ole taysin varmoja siita mita se sisaltaa, paljonko saamme palkkaa jne. mutta menemme nyt ainakin katsomaan mista on kyse.

Tanaan makkaroiden grillauksen lisaksi olemme kayneet grillaamassa itseamme rannalla. Rannan nimi on Glenelg ja grillaus tapahtui rantavedessa ja simpukankuorien paalla astellessa. Ranta oli aivan erityyppinen kuin aiemmin nakemamme rannat; niilla kaikilla tuntuu olevan oma luonteensa. Huomenna menemme ainakin ilmaiselle kierrokselle paikalliseen suklaatehtaaseen (Haigh's Chocolates) ja Elina tapaa vanhan koulukaverinsa. Tuhoamme myos monen kilon appelsiinipussia ja muita hedelmia, joita ihmiset ovat haalineet, koska tarina kertoo, etta matkaamme kieltoaluetta kohti.

Olen nahnyt, olen nahnyt

Olemme Adelaidessa, mutta miksi? Siksi, ettemme halunneet jaada odottelemaan Alice Springsiin erasta hedelmatyota, joka olisi alkanut vasta kahden viikon kuluttua. Siksi, etta meilla oli siella vahan kuuma. Ja siksi, etta etela on luonnollinen jatkumo sille etta ensin mentiin pohjoiseen. Vaikka nyt siksi.

Taalla on kyllakin sitten aika kylma, parhaimmillaan 20 astetta, eli sisallakin on aika kylma ja me hellehirmut olemme jaassa. Yllattaen keittiosta on tullut ajanvietollinen keskuksemme. Ei voi tosin sanoa olevansa tyytyvainen kyseisen keskuksen tasoon. Asioita puuttuu ja asiat ovat epailyttavia. Hostellimme on muutenkin epamieluisahko (vai sanoisinko taysin paska) ja odotan innolla paasevani siita eroon (viela kaksi yota).

Toita on nyt haettu ja se on arsyttavaa. Kyselytaktiikkaa ja soittelua. Olisi kiva paasta jonnekin hedelmanpoimintapaikkaan tassa valissa. Ehtisi olla toissa paalle kuukauden ennen joulua. Mutta suurin ongelma on ehka se, etta talla alueella sesonki nayttaisi alkavan vasta tammikuussa. Hostellin siivous olisi myos yksi sellainen vaihtoehto, johon saattaisi paasta. Se olisi tosin vain 2 tuntia paivassa, jota vastaan saisi asua ilmaiseksi. Pitaisi siivota siina samalla jossain muuallakin. Noh, ehka huomenna keksimme jotain muuta.

Ai niin! Kohokohtia. Matkalla Alice Springsista tanne pysahdyimme yhdeksi yoksi ehka oudoimpaan paikkaan ikina. Kyseessa on Coober Pedy, maailman opaalikeskus (niin ne sanovat). Kaytannossa siella nakyi lahes pelkkia hiekkakasoja, koska kaivostyonsa lisaksi ihmiset myos asuvat puoliksi maan alla. Niin mekin teimme omassa pikku dormissamme. Hostelli oli tyhjyytta taynna, mika oli hieman aavemaista sellaisessa kiviluolaymparistossa ja makuupussia kaivattiin joinakin yon hetkina. Paivamme puolestaan oli hassuja tapauksia taynna. Vierailimme opaalikaivoksessa (yllari), nakoalapaikalla (hah!) ja eraan hong kongilaisen papparaisen luona (tuplahah!) ja kavelimme autioita hiekkateita tuuliturbiinia kohti, mutta paadyimmekin hautausmaalle. Vietimme aikaa supermarketissa, pizzeriassa seka bussiasemalla kuivatellen pyyhkeitamme tuulessa seisten (meista on aina suunnatonta huvia bussikuskeille). Onnistunut kohdevalinta!

Oli se hieno

Yleinen tunnelma on vasahtanyt. Eilen palasimme Rock Tourilta, johon vierahti kolmisen paivaa. Matkasimme pikku bussilla ympari outbackia ja kavimme valilla kavelemassa ympari erilaisia hienon varisia kivia. Matkalla vierailimme Kata Tjutalla, Kings Canyonilla ja tietenkin Ulurulla. Kaikki olivat ehdottomasti nakemisen arvoisia ja suosittelemmekin nihin tutustumista kaikille naille seuduille eksyville. Kameroiden muistikortit tayttyivat vauhdilla silla kaikilla nahtavyyksilla meita vaivasi sulkijasormen syndrooma. Se ilmeni ensin sormen tiheana kouristeluna kameran kuvausnappulan ylapuolella ja seuraavana sormen taydellisena lamaantumisena kun punainen kivi oli ikuistettu kaikista mahdollisista kuvakulmista. Reissussa paasimme lisaksi kunnolla leiritunnelmaan nukkumalla swageissa leirinuotion ymparilla upean tahtitaivaan alla. Kivireissun elainhavaintoihin kuuluivat emut ja kengurut moottoritien varrella. Naimme myos lehman lahietaisyydelta kun se laidunsi leiripaikallamme ensimmaisena yona. Opimme matkalla ettei Ulurun kansallispuiston alueelle aavikolle saa perustaa kaupallista kalastusyritysta. Alueelle ei myoskaan saa haudata ruumiita. Matkan aikana peseytymismahdollisuuksien ollessa harvassa perustimme myos uuden jarjeston sisterhood of the shiny nose. Liittykaa siis kaikki mukaan!

Olimme matkalla todella tehokkaita: heratys oli molempina paivina viidelta! Kummasti ehti paivassa enemman kun ei nukkunut puoleen paivaan. Eilenkin olimme aamukymmeneen mennessa aamiaistaneet auringon nousua seuraten Ulurun maisemissa ja kavelleet 10km kiven ympari. Ennennakematonta tehokkuutta sanoisin. Kivikierroksemme huipentui sitten kameliratsastukseen. Paasimme kamelifarmilla holskymaan australian ainoiden juoksevien kameleiden kyydissa. Kuvamateriaalia tasta seuraa ehka hamassa tulevaisuudessa. Matkalta saimme paljon uusia ystavia, joiden kanssa menimme eilen illalla syomaan ja ulos katsastamaan Alicen yoelamaa. Nytpa onkin sitten hiukan vasynyt olo, kun jouduimme heraamaan aamulla vaihtamaan hostellihuonetta klo 10. Voi tuska. Kofeiini on ystavamme.

Australia alkaa kasvaa meihin. Eilen bussin ikkunasta maisemia tuijotellessa tuli sellainen olo, ettei taalla asuminen niin kamalaa olisikaan. Outbackin aavikoiden maisemat ovat karun kauniita ja Alicessa on yllattavan paljon mukavaa tekemista. Illan suussa voimme esim. kayda ruokkimassa wallabeja kaupungin reunamilla puskan laidassa. Nyt kuumuudessa istuminen tuntuu turhauttavalta ja kevyt hikikerros iholla arsyttaa, kun olemme tottuneet kavelemaan kuumuudessa hien virratessa. Menemme lenkille. Ai, ei mennakaan. On niin kuuma. Olemme huomanneet, etta Aino on altis mustelmille. Tama taipumus alkoi jaloista ja on nyt siirtynyt myos kasiin. Sen sijaan Elinan bodyboardauksesta saamat mustelmat ovat jo haalistuneet. Menneisyydella on tapana haalistua.

Red Centre

Ja nyt olemmekin Alice Springsissa. Kaupunki vaikuttaa kivemmalta kuin Mt Isa, vaikka sekin parani loppua kohti aika lailla. Naimme nimittain Isan korkeammalta ja se oli kaunis auringonlaskuineen. Kavimme siella myos maanalaisella kaivoskierroksella, mika oli aika jannaa, ja onnistuimme loytamaan elokuvateatterin, missa nautiskelimme paikallisella road trip -filmilla. Eli kaikki ei ole aina sita, milta ensin nayttaa.

Huomenna aamulla klo 6 aloitamme the Rock Tourin, joka on kolmen paivan retki Ulurun maisemiin. Paasemme siis vihdoin kunnolla outbackiin! Sen jalkeinen elama onkin sitten taas vaihteeksi hamaran peitossa. Etelaan olemma joka tapauksessa menossa ja toita aiomme ruveta hankkimaan aktiivisesti, jotta ehdimme hieman ansaita ennen joulua.

Valitettavasti joudun toteamaan, etta olemme ilmeisesti lihoneet kilon tai pari paikallisen vaa'an mukaan (uskon kylla, etta se on vaarassa, tosin mahani tuntuu hieman suuremmalta, mutta se on ehka vain turvotusta). Voisimme vaikka syyttaa tapahtuneesta myslipatukoita tai vaihtoehtoisesti suuria ruoka-annoksia, koska ruoka on aina parin paivan valein syotava loppuun. Toivon, etta kehityssuunta kaantyy painvastaiseksi.

Hiekkaa ja aurinkoa

26h bussissa, oli aika kokemus! Ei kyllakaan tuntunut ollenkaan niin pitkalta ajalta. Nukuin epamukavat mutta pitkat younet ja maisemia oli kiva katella. Ikkunasta nakyi tosin paaasiassa vain hiekkaa, taivasta, pikkupusikoita seka joitakin lehmia, emuja ja kenguruita. Pysahdyspaikan vessanpontossa lillui kolme suurta vihreaa sammakkoa! Olimme loppumatkan lahes keskenamme koko bussissa, koska eipa kovin moni eksy Mt Isaan. Greyhoundin virkailijanainenkin oli hieman hammastynyt "you really are going all the way up to Mt Isa!". Ja onhan tama ollutkin tahan astisen matkamme eksoottisin kokemus. Kuumuus on lahes kasittamatonta ja se, etta taalla todellakaan ei ole paljon mitaan tekemista. Kaikki muut backpackerit, joita hostellissamme on, ovat tulleet tanne toihin, koska tama on oivallinen paikka olla kuluttamatta tienaamiaan rahoja.

Hostellimme (ainoa laatuaan taalla pain) on ihan ok. Hanoista tulee edes jokseenkin viileaa vetta ja torakoitakin on nahty vain kaksi. Ymparilla hyorii hieman erilaisempia ihmisia kuin ennemmin ja loytyy myos paljon aboriginaaleja. Kolme yota saattaa osoittautua pitkaksi ajaksi, mutta minkas teet kun Greyhound ei kulje tasta ohi lauantaisin. Nyt teemme hieman tutkimusta Uluru-retkista, jonne Alice Springsista olisi kiva lahtea. Telttailua ja patikointia siis tiedossa ensi viikolla.

Elamme unelmaa

Tajusimme tanaan, etta niin sen on oltava: elamme unelmaa. Viime vuonna tahan aikaan unelmoimme juuri tasta. Aika hassua sanoisin. Myos se on hassua, etta olemme viettaneet Elinan kanssa jo yli kuukauden toistemme seurassa (nukumme jo parisangyssakin). Olemme siis olleet Australiassa jo kuukauden. Huh huh. Mietimme tanaan myos sita, mita kaikkea olemme oppineet maantuntemusmielessa yliopistollista suorittamista ajatellen. Emme kamalasti, mutta silti paljon.

Suunnitelmamme ovat ottaneet taas hieman tuulta purjeisiinsa. Huomenna lahdemme ylittamaan outbackia rakkaalla Greyhoundilla. Jos vaikka alkaisi kenguruita nakymaan (tahan mennessa nahty vain tarhayksiloita, pieni oinen juokseva seka maantielle kuollut yksilo). Vuorokauden ajelun jalkeen vastassamme on Mt Isa ja siita muutaman paivan kuluttua jatkamme Alice Springsiin. Jannittavaa nahda valilla jotain muutakin kuin merta (surffaripojat vaihtuvat karjapaimeniin :D). Olemme myos hieman koittaneet kepilla tyonhaun aloittamista. Tama maa ei usko internetin rajattomaan voimaan. Jonkinnakoista hedelmaa ehka tiedossa.

Olemme onnistuneesti saaneet kasiimme paikalliset debit master cardit. Nyt tarvittaisiin viela tileille hieman rahaa. Tamanhetkinen balanssi $1. Kylla meista viela tulee kelpokansalaisia.

Viimeaikaisia muutoksia: samoja vaatteita voi pitaa paallaan niin kauan kuin ne oikeasti alkavat haista (ainakin kolme paivaa) ja hostellien keittioissa uudeksi iskulauseeksi on muodostunut "se on varmasti ihan puhdas". Olemme alkaneet syomaan paremmin, eli laitamme jo ruokaa, ja paadyimme siihen tulokseen, etta jos rahat alkavat loppumaan niin syomme pelkkaa kakkua, hiphei!

Pikaiset terveiset (kaikille niille jotka olivat jo huolissaan)

Olemme elossa!

Olimme rantalomalla Noosassa. Laheisyydessamme hengaili vain pieni maara kuuluvuutta tai langatonta, joten. Olo on virkistaytynyt (herasimme muutamana aamuna jo aikaisin!). Tuli kaveltya kansallispuistossa ja lohottya rannalla. Rusketus on silla asteella, etta sen olemassa olon voi jo mainita. Myos bodyboarding on nyt taysin hallussa! (Hah)

Tanaan myohaisempana ajankohtana voi odottaa lisaa tekstia, koska hallussamme on ilmainen langaton!

Sadetta surffaajien paratiisissa

Yllatys yllatys! Olemmekin kaikki Surfers Paradisessa (terkkuja aidille, Tanja ei sooloile kovinkaan paljon). Saavuimme eilen paivasaikaan ja asetuimme taloksi mukavan pieneen hostellihuoneeseemme (suihku on aiheuttanut hieman ongelmia). Tunnelma on kuin ruotsinlaivassa konsanaan (sisustuksen puolesta tosin vain). Kaytavilla on siivoojan aamuista imurointia lukuun ottamatta hyvinkin hiljaista (tai siis yhtena aamuna, ja sekin oli klo 12).

Kaupunki vaikuttaa melko kuivalta. Markaa on mutta paaasialliset ajanvietteet ovat ranta seka yoelama. Osa meista on saanut naista paljonkin irti, mutta valtaosa meista ei ole paassyt nauttimaan taysin rinnoin. Tanaan ollaan aika pitkalti pidelty sadetta sisatiloissa. Huomenna nayttaisi olevan paremmin ja ehka mennaan jonkinlaiseen huvipuistoon.

Seuraava kohde talla ah niin suunnitelmallisella matkallamme on Noosa. Kyseinen rantapaikka sijaitsee hieman Brisbanesta pohjoiseen (3h). Suunnitelma on yha menna Darwinia kohti, mutta odottelemme paraikaa pankkikorttejamme, jotka saapuvat Brisbaneen luultavasti ensi maanantaina. Palaamme siis silloin ah niin iloisen virkistavaan Brisbaneen. Varmasti eri hostelliin!

Eraaksi matkaharrastukseksemme on muotoutunut hauskojen paikannimien listaaminen ja sille nauraminen. Listamme koostuu esimerkiksi seuraavista nimista: Woolloomooloo, Mullumbimby ja Murwillumbah (kaikella kunnioituksella aboriginaalikulttuuria kohtaan). Toinen lista sisaltaa asioita, joita on peritty Britanniasta (esim. vessat, eristys, karkkivalikoima) ja kolmas vaihtoehtoisia vessanvetosyysteemeja. Elamamme on hyvin jannittavaa, kuten voitte huomata.

Surfers Paradisessa olemme saavuttaneet seuraavaa: lyhyt tutustumisretki lahikauppaan, lyhyt tutustumisretki rannalle (Tanja x4), lyhyt tutustumisretki yoelamaan ym. lyhytta. Tosin Aino on tutustunut hartaasti hammasharjavalikoimaan. Bikineita on yllattavan vaikea loytaa maasta, jossa kaikilla on bikinit. Sama patee myos rantalapsyihin. Kyllahan niita on, mutta ei niita oikeita. Huomatkaa, etta olemme viipyneet paikkakunnalla vasta vuorokauden. Sita on meidan itsekin aika hankala kasittaa. Varsinkin kun Tanja on tekstaillut lahes koko saldonsa (ehka pian). Noosassa aiomme harrastaa villimpia asioita, kuten kajakointia ja surffausta. Ehka myos tutustumme luontoon, koska siella sita on. Naita odotellessa.

Brisbane

Ollaan siis Brisbanessa. Jotenkin vaikuttaa ei niin kivalta paikalta kuin edelliset. Ehka siksi, ettei taalla ole mitaan erityista. Ei tassa paikassa sinansa mitaan vikaa ole, mutta esim. hostellimme on aika tylsa ja jouduimme vaihtamaan ekana paivana huonetta, koska paailmastointi oli just meidan huoneen kohdalla ja asteita oli ehka +10. Uusi huone on sekin aika vilpoisa... Lisaksi kaupunkiymparisto alkaa ahdistaa, varsinkin kun on juuri kaynyt Byron Bayssa, jossa oli tosi kivaa. Tai ehka se on oikeasti vain hostellit, jotka ahdistaa. Tasta eteenpain mennaan vain kodikkaisiin ja pieniin hostelleihin. Haluamme myos paasta eroon tietynlaisista backpackereista, joita taalla tuntuu riittavan.

Ostimme toissapaivana minilapparin! Se on ollut kovassa kaytossa Ainon proof reading -tehtavan parissa. Harmi, ettei hostellissa ole ilmaista langatonta nettia... Aika monissa sellaiset nimittain on. Olemme turvautuneet McDonaldsin ilmaisyhteyteen, joka on aika hidas eika eilen edes toiminut jostain syysta. Yritimme myos menna istuskelemaan erinaisiin paikkoihin kaupungilla ja kokeilla onneamme. Onni ei ollut suopea. Siispa tanaan olemme palanneet takaisin matkatoimistojen neteille... Mutta tulevaisuus on toivottavasti nailta osin valoisampi.

Seuraava kohteemme on viela tassa vaiheessa hieman auki. Lauantaihin asti olemme varanneet tamanhetkisen asumuksemme ja sitten varmaan mennaan pois. Tanja aikoo mita luultavimmin tehda pienen lenkin taaksepain ja menna muutamaksi yoksi Surfers Paradiseen eraista sattuneista syista. Elina ja Aino ehka menevat jo muualle ja sitten Tanja ottaa heidat kiinni. Niin etta jumittumista ei sitten suvaita, Tanja!

Lampotila on mita mainioin. Kannatti lahtea pohjoiseen pain!

Hippiparatiisi!

Byron Bay se on. Saavuttiin tanne kaksi yota sitten ja huippua on ollut. Talla paikalla on ihan oma pikkukaupunkitunnelmansa ja kaikkein paras on meidan hostelli. Sen varaaminen oli oikeestaan aika vahinko, kun naytti ettei missaan oo enaa vapaana mitaan ja sit vaan soitettiin randomilla johonki paikkaan ja paastiin sinne. Kyseessa on hippien 70-luvulla perustama kommuunihommeli, jossa jotkut nukkuu tiipiissa ja toiset pressuhokkeleissa. Meilla sentaan on ihan dormihuone, mut nekin kaikki sijaitsee uima-altaan ymparilla avoterassisisaankaynneilla. Paikka on metsan keskella, liskoja vilisee ja riippukeinuissa voi loikoilla. Ihan mahtava paikka!

Taalla on myos ihanat rannat. Tekee mieli vaan liottaa varpaitaan meressa tai hiekassa. Ja ilmasto on selkeesti Sydneya edella lammon suhteen. Ah! Melkein voisi jaada pidemmaksikin ajaksi. Mut tiistaina kuitenki suunnitellaan lahtevamme Brisbaneen. Siella varmaan viivytaan myos joku nelja yota ja suunnitelmissa olisi asioiden hoitelua. 13h bussimatka oli odotettua iisimpi, ja ainakin Tanja nukkui ihan taydellisen kunnolliset younet, eli hereilla oli tasta ehka 4h. Aika hyvin sanoisin. Bussimatkailua kohtaan olemme siis viela tassa vaiheessa hyvin suopeita.

Surffaripoikia muutama taskussa, joiden varjolla nukuimme yhden yon luksussangyissa ja siivoustyopaikkoja olisi tarjolla Surfers Paradisessa sit kun sinne joskus matkoillamme osutaan. Tuossa aika lahella se on, muttei nyt sovi suunnnitelmiin. Mut ainakin Tanjalla on tekstailukaveri, joten paikallinen liittyma paasee oikeuksiinsa...

Aussiasenne alkaa pikkuhiljaa tarttua. No worries mate!

Aino on taalla!

Aino tuli maanantai aamuna ja nyt meita on kolme. Virkistavaa vaihtelua! Levottomuusaste ei silti ole kaantynyt laskuunsa (Tanja irvistelee peilille ja laulaa toistaan uskomattomampia savelmia). Jouduimme vaihtamaan hostellia pienen vaarinkasityksen vuoksi ja paadyimme astetta likaisempaan paikkaan. Tosin meilla on ehka hostellin paras huone, ullakko eika kerrossankyja! Saksalaiset on vaihtuneet belgialaisiksi. Miten kaikki kansallisuudet ryhmittyykin aina samoihin paikkoihin?

Ostettiin eilen 10 000 km bussipassit ja huomenna suuntaamme pohjoista kohti. Suunnitelma on ehka mahdollisesti menna Darwiniin asti Alice Springsin kautta (matkalla varmaan Ulurun luo). Sit voisi tulla lansirannikkoa alas ja kiertaa etelaan. Itarannikon yksityiskohtainen koluaminen voisi tapahtua vasta viimeisena (talveksi pohjoiseen). No joo, saa nahda mita tasta suunnitelmasta tulee, mutta matka Byron Bayhin on jo varattu. Sinne lahdetaan yobussilla ja pariksi paivaksi varmaan varataan hostelli. Edessa siis kunnon biitsimeininkia, jos siella vaikka olis jo sita lampoa.

Toita mahdollisesti menemme etsimaan farmiluontoisesta paikasta keskelta ei mitaan. Ollaan Elinan kanssa saatu tarpeeksemme kaupungista. Yhtena mahdollisuutena olis wwoofing, eli luomutiloille majoitusta ja ruokaa vastaan, mutta ensin halutaan etsia paikkaa, josta vaikka sais palkkaakin. Onhan tuota rahaa viela jonkun verran, ettei sinansa kamalaa kiiretta. Ja nyt on ainakin bussimatkoja riittamiin, eli yobusseilla saastaa yopymiskuluissa. SIM-korttien hankinta on osoittautunut odotettua hankalammaksi, siksi etta emme ole oikein loytaneet meita miellyttavaa vaihtoehtoa, mutta eikohan me pian joihinkin paadyta.

Olis kiva hankkia minilappari, koska niin monessa paikassa on ilmainen langaton. Sit sais myos kuvia koneelle! Jos vaikka hankittais yhteinen kolmestaan ja sit kiisteltais kayttovuoroista ja siita, kuka sita kantaa. Kuulostaa aika hyvalta!

Rannalla

Viikko Ausseja takana, tanaan paastiin ekan kerran rannalle (Manly) asti. Aika viileeta, mut ranta on kiva. Hiekka on hienoa ja polisee ja sita on nyt joka paikassa. Tultiin lautalla huonekaverimme kanssa heti aamusta (11:lta) ja kaytiin myos pummilla Oceanworldissa. Saastettiin ainakin kymppi dollaria. Paheksuttavaa, mutta tama ei ollut oma paatoksemme. Joopa joopa joo.

Uusi hostellimme on kodikkaampi kuin edellinen. Lisattakoon etta se on taynna saksalaisia, mutta ne varmaan sopii aika hyvin sisustukseen. Keittio on kattoterassilla, mika on paivalla aika jees, mutta illalla vahan kylma. Nyt asustellaan vain neljan hengen huoneessa, joka on huomattavasti rauhallisempi kuin Wake Upin 10 hengen dormi ja siivoton ruotsalainen, josta kylla oli myos valilla viihdetta.

Ollaan tutustuttu Sydneyn nahtavyyksiin: kaytiin perjantaina ihastelemassa maisemia nakotornista kasin ja paastiin myos kattomaan maisemia liikkuvilla penkeilla. Ollaan kayty myos Taronga Zoo elaintarhassa, joka oli aika iso ja hieno. Nahtiin vesinokkaelain ja monta kengurua! Lisaksi vierailimme museossa, joka oli seurausta hostelliodottelusta. Nyt tiedetaan aika paljon aboriginaaleista!

Pubeilemaan olemme paasseet myos. Live musiikki on taalla voimissaan ihan pikkusissakin paikoissa, mika on tosi jees. Ainakin kun osaa laulaa mukana! Saimme myos pikaisen olutkoulutuksen laivastomiesten taholta (aika pitka se oikeestaan oli). Surffaripoikia ei ole viela loydetty, mutta laivasto on aika hyvin eiko? :D

Aino tulee huomenna ja herataan aikaisin sita vastaan. Sit viela yks yo taalla ja sitten ei taas mitaan havaintoa jatkosta. Jotenkin on vahan sellanen olo, etta pitais menna pohjoseen lampoa kohti! Tanjan suuresta vaatevalikoimasta on yllattaen ollut jotain hyotyakin (esim. kohtalaisen edustuskelpoinen takki, kahdet farkut jne.). Elina puolestaan kiroaa kapeahkoa rinkkaansa, joka sisaltaa vaaria valintoja. Toivottavasti Aino tuo suoristusraudan, sanoo Elina.

Olemme aika pitkalti tottuneet elamaamme taalla ja pidamme siita. Enaa puuttuu tyopaikka ja asunto. Ensi viikolla hankitaan pankkitilit ja SIM-kortit ja muut, ja sitten ei kun hedelmia poimimaan haha. Alamme kyllastya reppureissaajiin, haluamme kontakteja paikallisiin (eli lisaa pubi-iltoja luvassa). G'day!

Hiekkamyrsky

Nyt on Tanjan vuoro olla kipeena. Ei kunnolla, mutta tarpeeksi. Tasta paivasta tuli aika tapahtumakoyha hiekkamyrskyn myota. Meidan piti menna hostellin jarkkaamalle beach walkille bondille ja muille, mutta se sit peruttiin. Herattiin ihan turhaan jo kymmenelta...

Muutenkin meidan oleilu on aika paamaaratonta, koska vahan niinku ootellaan Ainoa. Ei viitti kiertaa kaikkea nakemisen arvosta viela, kun Ainokin sit kuitenki haluu. Just varattiin uus hostelli seuraaviksi neljaksi paivaksi ja sitten sen pitais jo tullakin. Suunnitelmissa mahdollisesti ratsastusretkeilya joskus tulevaisuudessa. Ehka suuntaamme pois Sydneysta pian Ainon saapumisen jalkeen.

Rannalla ois kiva kayda. Jos vaikka huomenna paistais aurinko ja tuuli ois tyyntyny. Saapi nahda!

Viides/kuudes paiva (en osaa laskea ja riippuu siita miten sen ottaa)

Eli taalla ollaan! Lento oli suunnattoman paljon kivuttomampi kuin eka, vaikka vain jotain tunnin lyhempi. Eilen paivalla saavuttiin ja nyt meni jo toinen paiva Sydneyssa. Aika rento lahto sanoisin.

Hostelli on aika jees. Nukutaan kymmenen hengen huoneessa, vaihtuvuus on jo kahessa paivassa ollut suuri. Britteja lahinna ja yks ruotsalainen. Tanaan kaytiin hostellin jarkkaamalla kaupunkikavelylla ja siina se paiva sit menikin. Suomalaisia nahty joku 3 paria. Ruokakauppailtiin asken ekan kerran ja survottiin ruoat jaakaappiin ja kaapin paalle. Suunnitelmat on edelleen aika olemattomia; saapi naha mita keksitaan.

Eiku vaan telkkarihuoneeseen lohoilemaan tms!

Neljas paiva

Odotellaan lentokentalle lahtemista. Seikkaillaan kaupungin ulkopuolella ja turhanpaivaisissa turistikohteissa (avenue of stars). Tanaan viimeinkin jetlag takanapain ja eikun kohta uutta putkeen. Nyt onneks lento on yolla, niin ei luulis niin paljon vaikuttavan. Aikaerokin on Hong Kongin ja Sydneyn valilla vain 2h.

Nahtiin muutamia temppeleita tanaan, eli vaellettiin kuumuudessa lakahtyneina. Eka paiva kun tajuttiin olla meikkaamatta (se ei nimittain auta, pahentaa vaan asioita...). Ehka paras ruokailukokemus kiinalaisittain luostarin kasvisruokaravintolassa. Ei sotkettu poytaliinaa kuin muutamalla riisilla ja teepisaralla!

Viela pikkasen rahaa pitais kuluttaa. Elinalle ehka punaset sandaalit. Hammennysta piireissamme aiheutti ilmainen paiva metrokortilla matkustettaessa, koska ostimme kolmen vuorokauden kortit ja nyt on jo neljas menossa ja se edelleen toimii!

Mennaanpa viela kattelemaan tuota jokea/merta/lahtea (vai mika se oli).

Kolmas paiva

Eilen illalla koimme ensimmaisen takaiskun: kummankaan kannykan laturi ei toimi taalla, vaikka adapterit toimiikin. Missa vika? Toisin sanoen molemmilla on aika pian mykkana, ettei kantsi paljoo viestailla. Tosin huomenna illalla lahetaan jo Ausseihin. Ehka siella toimii paremmin, toivotaan niin!

Tanaan kaytiin star ferrylla ajelemassa ees takasin. Paastiin silla ghettoon lahden toiselle puolelle, eika haluttu jaada sinne. Sit mentiin remontissa olevaan temppeliin, eli ei paasty sisalle. Mutta onneksi saimme maksaa ennustuksesta! Tanjan kasi sanoo, etta sen pitaa suunnata jalokivialalle, ja muutenkin on menestyksekas business lady. Elinan ala puolestaan on property eli talojen ostelu ja myynti. Han saa kuulemma helposti omistukseensa ainakin 4 taloa. Jip jip! Rakkauselamasta sen verran, etta Tanja ei saa hommata miesta ainakaan kahteen vuoteen. Elinalla puolestaan on jo seuraava vuosi hyvinkin otollinen. Rottaa ja apinaa ei tosin saa ottaa!

Loydamme itsemme hammastyttavan usein jostain puistosta, useimmiten vielapa pimean aikaan. Talla lailla emme ikina naa paikallista linnustoa, joka olisi kylla hyvin esilla. Ulkona lampoa riittaa; sisalla liian kylmat ilmastoinnit. Elinalla on jo nuha! Ehka se on sikaa hahahahaa.

Eilen illalla naimme (siis tapasimme) pari suomalaista poikaa. Emme ottaneet kontaktia :D Mitas viela... Ananasmehu on hyvaa!!! Eikun ananas-smoothie!!! Eikun molemmat!!! Ruoka on vaihtelevasti epailyttavaa.

Tanja osti eilen liian pienen t-paidan (yllatys yllatys), kun taalla ei saa missaan kokeilla vaatteita hitto vie! Ja kiinalaisethan on tunnetusti meita ainakin kaks kokoa pienempia (myos ne pullukat). Iloitsemme aina suuresti silloin, kun tormaamme suurempaan. Eli halvat on huvit! Muutenkin kyl. Esim. mcdonaldsissa (tutkimustemme mukaan) suuren aterian saa 3 eurolla (emmehan tietenkaan siella syo!).

Hostellin seta puhui juuri meille, emmeka ymmartaneet sen englannista mitaan. Yllattavan moni taalla ei sita ees osaa, vaikka virallinen kieli onkin. Ne vaihtaa enkun ja kiinan valilla, eika me huomata mitaan eroa...

Kuvia ois 500, johtoa ei nyt just saatavilla. Ehka jo huomenna...

Toinen paiva

Nukuttiin vahingossa 14h. Vahingossa siksi, etta hostellihuoneemme on ikkunaton koppero, jossa ei ole tietoinen vuorokauden ajasta. Vasymyksella oli tietysti myos osansa tassa. 10h lennot ei oo kivoja. Vaikka siella saakin katsella hyvia elokuvia edella olevan selkamyksesta (Katja katoin hangoverin).

Nyt ollaan hemmetin korkealla, jossain vuorella. Tanne paasi sellasella raitsikalla, joka vaan ketterasti kiipesi rinnetta ylos yhden vaijerin vetamana. Vedettiin hedelmasmoothiet ja siirryttiin dataamaan mehukitskan koneille.

Maha ei ole mennyt sekaisin, vaikka lounastimme eilen kotilahiomme epailyttavassa ravintolassa. Saimme nuudelikeittoa, johon heitettiin kananpaloja seinalta. Myos pari kasvista siina oli. Juomaksi tilasimme sitruunateeta, ja saimme jaadytettya vesikaakaota (tai ainakin silta se maistui, ei tietoa mita se oikeesti oli).

Shoppailut suoritimme Ladies marketilla. Mukaan tarttui muutamia (10) itemia. Elina loysi maailman sopoimmat varvassandaalit ja Tanja siniset aurinkolasit. Tyytyvaisyysprosentti 58%. Suosittelemme liha-/kalakojuja!

Nyt lahetaan kiipeemaan pari porrasta (liuku) ja katellaan hienoja maisemia. Kuvia luvassa, jos loydetaan hostellin koneesta koloja. Mahtava meininki! (Ei olla vielakaan heratty)