Koti on siella missa vapaa sanky sijaitsee.

Ja niin elamamme Mildurassa on asettunut uomiinsa. Saimme lisaa toita samasta paikasta, nyt kiskoen tarpeettomia lehtia irti samoista puskista. Mielestani tama on ehka jopa kymmenen kertaa hauskempaa kuin harvennusleikkaus, koska minun ei tarvitse ajatella ja saan liikutella itseani nopeammin puskasta puskaan. Lisaksi allergiani ei ole ollut pariin paivaan yhta paha (luultavasti se oli vaan se sade ja pilvisyys). Ongelmia tuottaa taxfile numberini, joka ei nyt saapunutkaan postissa vaikka Elinan ja Ainon dokumentit saapuivat. Postipalvelu on mita todennakoisimmin sossinyt. Nyt yritan selvittaa asiaa netista, mutta koska yhteys on mita on, sivu on tuossa avautunut ehka jo puolisen tuntia. Hermot menee ja pian paatan ottaa palkan vastaan kateisena ilman mitaan numeroita (onneksi sekin on mahdollista).

Olemme loytaneet hostellistamme uusia kivoja ihmisia, jotka saavat aikaan hauskaa. Se on aina hauskaa. (Ah kunpa osaisin kuvailla niita hetkia!) Olemme myos paasseet sisalle hostellimme kieroutuneeseen tyonjakoperiaatteeseen (jos se rastapainen pollypaaranskis pitaa sinusta, niin saat hyvia toita). Uskon vakaasti, etta olemme asiassa ihan ok asemissa. En pida ranskalaisista. Erityisesti huonekaverini eraan oisen valikohtauksen jalkeen, jonka seurauksena joka puolella oli hammastahnaa ja menetin hermoni ja sain ehka tuhat kasisuudelmaa. Ja kun niista puolet ei vaan ymmarra mita niille sanoo. Mutta joo, yritan kestaa ja pysya niista erossa.

Ilmeisesti olemme taalla viela ainakin yhden viikon. Sen jalkeen kaikki riippuu seuraavasta tyostamme. Joulu lahestyy hurjaa vauhtia ja pitaisi tehda sita varten jotain tarkempia suunniltelmia. Tai sitten ei. Joka tapauksessa on mukavaa valilla olla kauemmin paikoillaan.