Tuhannen ja yhden yon tarinoita

Mildurassa oleilu alkaa tuntua ikuisuudelta. Tanaan emme menneet toihin, koska tyot ovat perseesta ja haluamme jotain muuta. Tuntipalkkaiset tyomme siis loppuivat, koska teimme kaiken mita siella farmilla oli tehtavissa. Sen jalkeen jouduimme takaisin riistopuskiin. Ensi maanantaina saamme ilmeisesti valkosipuliin liittyvaa lajitteluhommaa tms, mutta palkasta ei viela tassa vaiheessa tarkkaa tietoa. Edessa mahdollisesti nelja tyhjaa paivaa, mista mita luultavimmin aiheutuu superhypertylsistyminen. Tai vaihtoehtoisesti voimme palata riistopuskaan.

Taalla on siis todellakin aika tylsaa. Ilman muutamaa hassunhauskaa yksiloa hermot olisivat ehka kireammat. On mm. etela-afrikkalainen hyperaktiivinen joukkio seka kanadalainen sekopaa. Lisaksi on halpaa viinia ja tietenkin joki. Elokuvia, kirjoja, ruokaa. Siina paa-asialliset viihdykkeemme. Hurraa.

Sunnuntaina juhlimme Ainon synttareita tekemalla taytekakun valmiskakusta (taalla kun ei ole uunia...) ja koristelemalla sen sopoksi. Ostimme myos ilmapalloja ja istuimme suomi-poytaan (vakiopyotamme huoneeni ulkopuolella) mussuttamaan. Kavimme kyseisen kunniaksi myos elokuvissa katsomassa ihanaakin ihanamman New Moonin. Siina sita sitten olikin synttaria.

Uutisia. Olen vaihtanut kampaustyylini kahteen sivuponnariin ja vapaana riehuvaan otsatukkaan. Yon kylmina pimeina tunteita Ainon tie vie laheiselle KFC:lle useammin kuin ei. Elina puolestaan on juuri talla hetkella suorittamassa missiota nimelta kirjastokortin hankinta.