Niin tassa nayttaa kayneen.
Enka nytkaan jaksa keskittya. Keskittymiskyky on kateissa. Ehka silla, etta tekee 8,5 tunnin liukuhihnatyota valkosipulitehtaassa on asian kanssa jotain tekemista. Palkka on hyva (parempi, paras) = $17,5. Ja saan ilon maksaa ensimmaista kertaa veroja ja rahani tilille eika kateen. Kuten kuvitella saattaa, tehtaassa on mieltahuumaava tuoksu, ja sitten se on minussa.
Elina haipyy huomenna Sydneyyn ja ajelehtii pari viikkoa perheensa parissa. Aino ja mina jaamme Milduraan jouluksi. Elamyksia tiedossa... Uusi vuosi ei viela paatoksen alla. Aiomme jatkaa toita myos uuden vuoden jalkeen, koska olemme viimein saavuttaneet tilanteen, jossa jopa tienaamme jotain. Hulluksi taalla tulee, mutta se on kai vaistamaton sivuvaikutus.
Hankkimiani uusia taitoja: osaan heivata valkosipulirasioita hurjaa kiitavalle liukuhihnalle rautaisella varmuudella, nayttaa pettynytta naamaa kun liukuhihna feilaa tehtavansa, puristella valkosipuleita, lakaista lattioita pollyten ja sanoa "varo koiraa!" zambiaksi tai mita ne nyt siella puhuukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti