Oli se hieno

Yleinen tunnelma on vasahtanyt. Eilen palasimme Rock Tourilta, johon vierahti kolmisen paivaa. Matkasimme pikku bussilla ympari outbackia ja kavimme valilla kavelemassa ympari erilaisia hienon varisia kivia. Matkalla vierailimme Kata Tjutalla, Kings Canyonilla ja tietenkin Ulurulla. Kaikki olivat ehdottomasti nakemisen arvoisia ja suosittelemmekin nihin tutustumista kaikille naille seuduille eksyville. Kameroiden muistikortit tayttyivat vauhdilla silla kaikilla nahtavyyksilla meita vaivasi sulkijasormen syndrooma. Se ilmeni ensin sormen tiheana kouristeluna kameran kuvausnappulan ylapuolella ja seuraavana sormen taydellisena lamaantumisena kun punainen kivi oli ikuistettu kaikista mahdollisista kuvakulmista. Reissussa paasimme lisaksi kunnolla leiritunnelmaan nukkumalla swageissa leirinuotion ymparilla upean tahtitaivaan alla. Kivireissun elainhavaintoihin kuuluivat emut ja kengurut moottoritien varrella. Naimme myos lehman lahietaisyydelta kun se laidunsi leiripaikallamme ensimmaisena yona. Opimme matkalla ettei Ulurun kansallispuiston alueelle aavikolle saa perustaa kaupallista kalastusyritysta. Alueelle ei myoskaan saa haudata ruumiita. Matkan aikana peseytymismahdollisuuksien ollessa harvassa perustimme myos uuden jarjeston sisterhood of the shiny nose. Liittykaa siis kaikki mukaan!

Olimme matkalla todella tehokkaita: heratys oli molempina paivina viidelta! Kummasti ehti paivassa enemman kun ei nukkunut puoleen paivaan. Eilenkin olimme aamukymmeneen mennessa aamiaistaneet auringon nousua seuraten Ulurun maisemissa ja kavelleet 10km kiven ympari. Ennennakematonta tehokkuutta sanoisin. Kivikierroksemme huipentui sitten kameliratsastukseen. Paasimme kamelifarmilla holskymaan australian ainoiden juoksevien kameleiden kyydissa. Kuvamateriaalia tasta seuraa ehka hamassa tulevaisuudessa. Matkalta saimme paljon uusia ystavia, joiden kanssa menimme eilen illalla syomaan ja ulos katsastamaan Alicen yoelamaa. Nytpa onkin sitten hiukan vasynyt olo, kun jouduimme heraamaan aamulla vaihtamaan hostellihuonetta klo 10. Voi tuska. Kofeiini on ystavamme.

Australia alkaa kasvaa meihin. Eilen bussin ikkunasta maisemia tuijotellessa tuli sellainen olo, ettei taalla asuminen niin kamalaa olisikaan. Outbackin aavikoiden maisemat ovat karun kauniita ja Alicessa on yllattavan paljon mukavaa tekemista. Illan suussa voimme esim. kayda ruokkimassa wallabeja kaupungin reunamilla puskan laidassa. Nyt kuumuudessa istuminen tuntuu turhauttavalta ja kevyt hikikerros iholla arsyttaa, kun olemme tottuneet kavelemaan kuumuudessa hien virratessa. Menemme lenkille. Ai, ei mennakaan. On niin kuuma. Olemme huomanneet, etta Aino on altis mustelmille. Tama taipumus alkoi jaloista ja on nyt siirtynyt myos kasiin. Sen sijaan Elinan bodyboardauksesta saamat mustelmat ovat jo haalistuneet. Menneisyydella on tapana haalistua.