Oltiin Tasmaniassa ja silleen

Vietimme saarella 11 paivaa. Ensin lensimme Hobarttiin ja myhjasimme siella muutaman paivan suunnitellen, kierrellen ja kaarrelleen. Paatimme olla villeja ja vuokrasimme auton viikoksi. Natti pikkuruinen vaaleanvihrea Kia Rio. Eras meista ei omista ajokorttia, joten ajaminen jai Tanjan ja Elinan huoleksi. Alussa oli muutama hankalahko makilahto, mutta muuten osasimme mutkitella hienosti kapeilla vuoristoteilla. Ai niin ja muutaman kerran pyyhittiin tuulilasia vilkutuksen sijaan.

Kavimme muutamalla paivareissulla majoittuen yha Hobartissa, koska siella oli paljon halvempaa yopya. Ensin paiva Port Arthurissa, joka on historiallinen vankilaraunionahtavyyshommeli ja sitten paiva Bruny Islandilla. Brunylle mukaamme liittyi myos kaksi muuta matkalaista. Sinne ajettiin lossilla ja rytattiin lastauksessa hieman rekisterikilpea (mutta suoristettiin se kavalasti ennen auton palautusta). Teimme muutamia tunteja kestavan kavelyretken kansallispuiston maisemissa ja ylosnousu oli niin jyrkka, etta jotkut meista tunsivat ytimissaan kuntonsa oikean laidan. Maisemat olivat sitakin hienommat.

Jatimme Hobartin viimein taaksemme ja ajoimme Coles Bayhin. Aino oli jonkinlaisessa oksennustaudissa taman paivan, joten ostimme sangon. Aino nukkuikin sitten kaiken aikaa sinne saavuttuamme. Elinan kanssa kavimme uimassa ja katsomassa majakkaa seka salaista lahdelmaa. Seuraavana paivana kavelimme jalleen kansallispuiston maisemissa Wineglassbayhin. Nousu oli yhta jyrkka, muttei jokseenkin helpompi.

Seuraavana vuorossa oli Launceston, jossa yovyimme ja pesimme pyykkia. Kavimme myos katsastamassa hienon luonnonnahtavyyden Cataract Gorgen aivan kaupungin kupeessa. Sen jalkeen ajoimme keskelle metsaa Lake St Clairiin. Saavuimme vasta pimean aikaan ja meille selvisi viimein miksi teilla varoitellaan wildlifen lasnaolosta pimealla. Elina vaisteli wallabeja, joita poukkoili tielle tuon tuostakin. Kohtasimme tiella myos opossumin, muurahaiskavyn seka aitauksesta karanneen lehman. Selvisimme lopulta leirimajallemme, joka oli jarkyttavan kylma. Olimme unohtaneet tilata peitot, joten nukuimme runsaissa vaatteissa (kaikki nukuttavaksi kelpaava mika loytyi). Vietimme majassa kaksi yota ja se toinen olikin sitten paljon lampimampi. Kavimme pitkalla kavelylla, joka vei meidan Shadow Laken luo ja Platypus Bayhin. Vesinokkia ei nakynyt, mutta pari kaarmetta poikkesi polullemme ja muutama muukin Australian elikko. Opossumi yritti kiiveta autoomme ja varmaan olisi halunnut myos sisalle majaan.

Taman jalkeen ajoimme lannen kautta Devonportiin, jossa yovyimme ihanaisessa piparkakkutalossa. Itse kaupunki ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta kylla siellakin katseltiin majakkaa ja kaytiin luonnonpuistossa piknikilla. Sunnuntaina palautimme menopelimme (ehjana!) ja laivauduimme Spirit of Tasmanian kyytiin (rakennettu muuten Suomessa). Matka oli jokseenkin tuulinen ja merisairaus yllatti: yrjoilin kaiken mita tarjolla oli ja vahan enemmankin. Katselimme elokuvia ja voimme pahoin. Ei enaa pienia laivoja, kiitos.

Nyt olemme taasen Melbournessa ja uuttaa suunnitelmaa pukkaa. Kavely on tarttuvaa ja eilen vedimme illansuussa sellaiset 12km St Kildalle ja takaisin. Paikan paalla syotiin kakkua ja katseltiin kyhjottavia pikkupingviineja kivenkoloisaan. Huomenna aamulla liitymme kolmepaivaiselle Great Ocean Road -retkelle, jonka paatteeksi paadymme Adelaideen. Sielta aiomme vierailla Kangaroo Islandilla, joko lyhyehkolla retkella tai jos loydamme wwoofaus-paikan, niin sitten ehka jopa muutaman viikon pituisella retkella. Olemme siis liittynet wwoofaajiksi (willing workers on organic farms), joka tarkoittaa sita, etta voimme menna jollekin luomutilalle tekemaan vahan toita, mita vastaan saamme majoituksen ja ruoat. Katsotaan kuinka metsastyksessa kay.

Melbourne Melbourne Melbourne

Viimeinen ilta Mildurassa oli erinomainen yhteenveto koko ajastamme siella. Nautiskelimme talon antimia ja seura oli mita parhainta. Raahauduimme torstai-illan perinteiden mukaisesti ilmaisen pizzan perassa O'Malleysiin ja vietimme siella muutamia, ohom, tunteja. Kuvatodisteitakin on runsaasti, mutta yhteytemme (kirjasto, tai ylipaatansa Australia) ovat liian hitaita sellaiseen todisteluun. Aamulla herasimme klo 5.30 sanomaan hyvastit parhaille kavereillemme, eli valkosipulilaisille, jotka lahtivat siihen aikaan kohti uutta tyopaivaa. Jotkut meista valvoivat siihen asti. Hyvastit olivat haikean vasyneet. Sen jalkeen nukuimme puolitoista tuntia ennen kuin piti alkaa pakata ja kerata itseaan kokoon. Check out. Saimme uudet hienot avainnauhat muistoksi ja lamminta katta myoskin (eli deposit takaisin). Bussimme lahti klo 12.20, koska yobussi oli yllattaen tayteen buukattu silloin kun siihen yritimme havitella lippuja. Saimme kyydin asemalle mukavalta ranskalaispojalta ja hanen haipymisensa jalkeen muutamia kyyneleitakin vuodatettiin. Tajusimme, etta olemme jalleen kodittomia.

Matka meni nukkuessa (myos tasta on todisteita, kiitos Elina) kunnes alkoi myrskyta ja oli hienompaa seurata katujen tulvimista. Jouduttiin kerran jopa kayttamaan kiertotieta. Viimeinen osuus taittui junalla ja sen jalkeen suunnistimme hostellia kohti ratikoilla. Reitti oli suunniteltu aivan oikein, mutta kohde oli hieman vaarassa paikassa. Paasimme kaikesta huolimatta perille myohaisillan paremmalla puolen.

12 tunnin unien jalkeen lahdimme aamiaiselle. Ja kappas, tormasimme vanhaan tuttuumme suomalaiseen Anna-Marieen, jonka nyt kohtaamme jo kolmatta kertaa. Ensimmainen kerta oli Alice Springsissa, sitten Mildurassa kuukausia sitten ja nyt viela taalla. Emmeka ole tienneet mitaan toistemme suunnitelmista. Missakohan seuraavaksi. Illalla laskeuduimme hostellin baariin ja kas, kohtasimme kolme tuttua herrasmiesta Oasiksesta. Kyseiset Jonit (Englanti/Kanada) seka Adam olivat ajaneet pakullaan Mildurasta tanne ja sattuivat asettumaan hostellimme eteen parkkiin. Se olikin aika riemukas jalleennakeminen ja koti-ikavamme helpottui suuresti. Vietimmekin yon ja seuraavan paivan heidan kanssaan hengaten ympari kaupunkia. Vierailimme mm. jannittavalla aasialaisklubilla, jossa saimme ilmaista shampanjaa, ja Moomba-festivaaleilla joen varrella. Sitten Jonit valitettavasti lahtivat jatkamaan matkaansa kohti itarannikkoa.

Olemme yrittaneet menna elokuviin katsomaan Alicea ihmemaassa useampaankin otteeseen, mutta aina se on jostain syysta epaonnistunut. Tanaan lopulta sinne menemme, koska meilla on jo varatut liput IMAX teatterin suurelle skriinille. Jihaa! Hostellista olemme jo check outanneet, mutta rinkkamme viihtyvat yha siella sailytyskopperossa. Illalla suunnistamme kohti lentokenttaa ja uudelleen pakkailemme/punnitsemme tavaroitamme siella yon yli. Lento Tasmaniaan lahtee klo 6.10 am. Varasimme hostellin Hobartista kahdeksi yoksi ja siella sitten suunnittelemme mita Tasmania-vierailumme pitaa sisallaan.

Nuudeleilla on hyva elaa. Ehka voisimme kayda ostamassa muutaman hedelman Victoria Marketeilta.

Todellisuudessa

Okei, huijattiin itseamme. Ei me lahdettykaan viela viime perjantaina, vaan jaatiin Milduraan yhdeksi viikoksi lisaa. Tienattiin $800, joten ei ihan turha viikko ja nyt voi huomenna hyvilla mielin lahtea, kun on taas kyllastynyt hetken enemman. Tosin harmittaa jattaa saksalainen ystavamme Lena jalkeemme, mutta jostain taytyy aina tinkia.

Varasimme lennon Tasmaniaan ensi keskiviikolle, koska se oli halvin mahdollisuus ($54), eli viivymme Melbournessa nelja yota. Hostellia yritamme tassa juuri metsastaa, mutta mitaan kivaa ei tunnu loytyvan, pah. Mildurassa sataa lahes kaatamalla ja pitaisi kavella asemalle ostamaan bussilippu huomiseen yobussiin. Ehka myos etsimaan muutamaa asiaa kaupoista, kuten kenkia ja reppua (edelliset hajosivat valkosipulin parissa). Vihdoinkin nukuttu hyvat younet (paalle 11h) ja olon pitaisi olla virkistynyt. Nain ei aivan taysin ole, vaan selka on kipean juminen ja paata sarkee hienoisesti. Toivon olevani illalla superhyperaktiivisessa mielentilassa.