Herasin siihen kun siivoja rymysi huoneeseeni lakananhimoisena ja vei altani lakanat. En saa ikina nukuttua tarpeeksi kauan. Joka paiva siihen loytyy jonkinnakoisia syita.
Joulu oli kuin olikin lopulta aika hyva. Emme odottaneet silta paljoa, joten yllatyimme iloisesti. Jouluyona kavimme keskiyouinnilla joella ja makasimme kylmissamme kasassa puun alla. Seuraavana aamuna paadyimme katoliseen kirkkoon, jossa meininki oli aika tutunomaista, mutta piti keskittya hieman enemman ja valilla tuli pienia yllatyksia, kuten nyt kattele/halaa vierustovereitasi tai nyt heittaydy polvillesi maahan. Illalla katsoimme ulkoilmaelokuvaa pihanurmikolle viritetylta valkokankaalta, jalleen suuressa kasassa. Tapaninpaivana loysimme tiemme elokuviin (Avatar) seka ravintolaan, jossa nautimme kengurupihvit ynna muuta mukavaa.
Eilen olimme taas toissa ja 8h seisominen liukuhihnaan tuijottaen meinasi aiheuttaa kohdallani pyortymisen. Lieko edellisen illan juoksulenkilla ollut myos asian kanssa jotain tekemista. Voi pojat, urheiluhulluutenne alkaa tarttua meihin pikkuhiljaa! Ei ole lainkaan epatavallista, etta vedamme 100 vatsalihasta/punnerrusta paivassa. Ehka voisi jopa sanoa, etta heilla on ollut meihin positiivinen vaikutus.
Tanaan haluan ostaa itselleni uuden kauniin monikayttoisen mekon. Tanaan on myos eraan saksalaisen pojan synttarit ja aiomme juhlistaa tata joen rannalla. Tarkeat asiat tapahtuvat usein joella. Kaipa se on ihan luonnollinen rituaalipaikka.
Uudeksi vuodeksi olemme lahdossa Melbourneen kahden ranskalaisen tyton kanssa. Myos Elina liittyy siella taas joukkoomme, jippii! Lahes kaikki muut hostellin asukkaat ovat menossa Sydneyyn, mutta se on kauempana ja kalliimpana ja nahty, joten paadyimme Melbourneen. Bussimatka sinne maksaa $37 ja paluumatkan saimme ilmaiseksi, koska lahdemme takaisin uuden vuoden paivan aamuna. Saavumme kaupunkiin edellisena aamuna klo 7, joten meilla on vahan paalle 24h aikaa katsastaa paikallinen uusi vuosi. Siihen varmasti sisaltyy St Kildan ranta ja mahdollisesi myos Luna Park. Yopya aiomme vasta matkalla takaisin. Odotan innolla paasevani hetkeksi pois Mildurasta! Hauskaa tulossa!
tiistai 29. joulukuuta 2009
torstai 24. joulukuuta 2009
Joulu kun tulla tupsahti
Aino nukkuu viela kauneusuniaan nain yhdentoista aikaan ja se hanelle sallittakoon. Parempi olla ilman tummia silmanalusia! Itse herasin noin tunti sitten ja ensimmaisena asiana ajattelin, etta vautsi, nyt on joulu, ja vaikka olosuhteet ovat niin erilaiset, silti tunne oli hyvin tutun jouluisen kaltainen. Ensi toikseni kirjoitin suurin kirjaimin hostellin liitutaululle jouluntoivotukset kaikille ja ilmoituksen klo 6 alkavasta ilmaisesta grilliateriahassakasta, koska Sami (se rastapaa ranskalainen) minut siihen varvasi (ei itse osaa kirjoittaa englantia (puheestakin saa valilla aika hyvat naurut)). Saan kuulemma jonkin palkinnon tasta uroteostani illalla, mutta palkinnon laatu jai kielimuurin taa (luultavasti se oli ilmainen olut tms.)
Paivan ohjelma on muilta osin aika auki. Pitaa kayda ostoksilla, koska kaupat ovat mahdollisesti kiinni pyhina. Jos onnistumme loytamaan piparitaikinaa niin mahtavaa, jos emme, niin pyoraytamme jonkinnakoisen taikinan ja syomme sellaisenaan! Tai sitten yritamme grillata sita! Huomenna mahdollisesti hakeudumme johonkin ravintolaan: saimme Ainon vanhemmilta mahtavan joululahjan, jouluaterian ravintolassa! Suuret kiitokset Ainon vanhemmat! Suunnitelmissa on myos kayda katsastamassa jokin paikallinen joulukirkko. Niita kylla riittaa sen verran paljon, etta valinnan vaikeus voi olla tulossa eteemme. Tai sitten vain seuraamme etela-afrikkalaisia ystaviamme, oo, katoliseen vaihtoehtoon (?).
Tanaan saa on pilvinen, mutta silti lammin, paalle 30. Huomatkaa kuinka en enaa puhu naista lampotiloista kuumana... Kuuma on vasta 40 ymparistossa. Ja 25 on oikeastaan viileahkon ja lampimahkon valimailla. Mutta oikeasti olen huomannut kuinka lampo ja aurinko vaikuttaa mielialaani. Masennuksenomaisia mielialoja ei ole nakynyt! Ja tietenkin valo. Tajusimme vasta, etta elimme tuossa muutama paiva sitten vuoden valoisimman paivan. Ei ihan Suomen kesa tullut mieleen, mutta kylla sita pimeaa sai odottaa.
Vapauttavaa olla vapaalla toista. Ensimmaista kertaa olemme kai oikesti vapaalla, emmeka vain tilanteessa, jossa tyot siirtyivat sateen takia tai vain loppuivat. Olen hyvin onnellinen valkosipulitehdastyosta, koska viimein olemme alkaneet oikeasti tienata rahaa. Viikon toiden jalkeen tilille on tupsahtanut yli $800, jee! Pitaa vain toivoa, etta valkosipulia (sita pirullista kuorittavaa pistelevaa haisevaa) riittaa.
Eipa tassa kai muuta kuin hyvaa joulua kaikille lukijoillemme! Olette mielissamme, rakkaat.
Paivan ohjelma on muilta osin aika auki. Pitaa kayda ostoksilla, koska kaupat ovat mahdollisesti kiinni pyhina. Jos onnistumme loytamaan piparitaikinaa niin mahtavaa, jos emme, niin pyoraytamme jonkinnakoisen taikinan ja syomme sellaisenaan! Tai sitten yritamme grillata sita! Huomenna mahdollisesti hakeudumme johonkin ravintolaan: saimme Ainon vanhemmilta mahtavan joululahjan, jouluaterian ravintolassa! Suuret kiitokset Ainon vanhemmat! Suunnitelmissa on myos kayda katsastamassa jokin paikallinen joulukirkko. Niita kylla riittaa sen verran paljon, etta valinnan vaikeus voi olla tulossa eteemme. Tai sitten vain seuraamme etela-afrikkalaisia ystaviamme, oo, katoliseen vaihtoehtoon (?).
Tanaan saa on pilvinen, mutta silti lammin, paalle 30. Huomatkaa kuinka en enaa puhu naista lampotiloista kuumana... Kuuma on vasta 40 ymparistossa. Ja 25 on oikeastaan viileahkon ja lampimahkon valimailla. Mutta oikeasti olen huomannut kuinka lampo ja aurinko vaikuttaa mielialaani. Masennuksenomaisia mielialoja ei ole nakynyt! Ja tietenkin valo. Tajusimme vasta, etta elimme tuossa muutama paiva sitten vuoden valoisimman paivan. Ei ihan Suomen kesa tullut mieleen, mutta kylla sita pimeaa sai odottaa.
Vapauttavaa olla vapaalla toista. Ensimmaista kertaa olemme kai oikesti vapaalla, emmeka vain tilanteessa, jossa tyot siirtyivat sateen takia tai vain loppuivat. Olen hyvin onnellinen valkosipulitehdastyosta, koska viimein olemme alkaneet oikeasti tienata rahaa. Viikon toiden jalkeen tilille on tupsahtanut yli $800, jee! Pitaa vain toivoa, etta valkosipulia (sita pirullista kuorittavaa pistelevaa haisevaa) riittaa.
Eipa tassa kai muuta kuin hyvaa joulua kaikille lukijoillemme! Olette mielissamme, rakkaat.
lauantai 19. joulukuuta 2009
Ei, en olekaan laiska blogittaja.
Yha useammin kuulee itsensa sanovan "kerranhan sita vain eletaan". Joskus tama fraasi johtaa onnistuneisiin valintoihin, toisinaan onnistumisprosentti on hieman matalampi. Valilla oppii asioita kantapaan kautta.
Olemme ajautuneet osallisiksi peliin nimelta Game of Life. Peli on ensinnakin ikuinen, kuten nimikin sanoo. Tosin joudumme pelaamaan sita vain sen kehittelijoiden (=Etela-Afrikka tiimi) lasnaollessa, joten jaakoon taaksemme sitten joskus. Pelin saannot ovat hyvin helpot, mutta niita on hyvin vaikeaa noudattaa. On olemassa kiellettyja sanoja, joita ei saa kayttaa. Naihin kuuluvat me, mine ja my seka kirosanat. Jos satut ajattelemattomasti kayttamaan naita lauseessasi ja joku toinen pelaaja tajuaa karayttaa sinut, joudut tekemaan 10 punnerrusta/sana missa ikina satutkaan olemaan (yksiloita on nahty punnertamassa esim. bussin lattialla, keskella katua ja ravintolassa). Naisina olemme saaneet liennytyksen naistenpunnerruksiin tai vatsalihasliikkeisiin. Tilanteissa, joissa nautitaan alkoholia, pelin saannot lisaantyvat. Et saa sanoa yes tai no etka liikuttaa paatasi naita asioita merkitsevasti. Et myoskaan saa kutsua kanssapelaajaa hanen omalla nimellaan, vaan sinun tulee kayttaa lempinimea (meita ei ole viela tosin ehditty lempinimeta). Naista sanoista joutuu juomaan ja jos sattuu juomaan vaaralla kadella (tapauksessani oikea) joutuu juomaan tyhjaksi. Vuorokaudessa punnerruslihakseni ovat alkaneet mukavasti tuntea tehneensa jotain. Lisaksi olen oppinut, ettei Isoa miesta kannata yrittaa juoda poydan alle.
Olemme ajautuneet osallisiksi peliin nimelta Game of Life. Peli on ensinnakin ikuinen, kuten nimikin sanoo. Tosin joudumme pelaamaan sita vain sen kehittelijoiden (=Etela-Afrikka tiimi) lasnaollessa, joten jaakoon taaksemme sitten joskus. Pelin saannot ovat hyvin helpot, mutta niita on hyvin vaikeaa noudattaa. On olemassa kiellettyja sanoja, joita ei saa kayttaa. Naihin kuuluvat me, mine ja my seka kirosanat. Jos satut ajattelemattomasti kayttamaan naita lauseessasi ja joku toinen pelaaja tajuaa karayttaa sinut, joudut tekemaan 10 punnerrusta/sana missa ikina satutkaan olemaan (yksiloita on nahty punnertamassa esim. bussin lattialla, keskella katua ja ravintolassa). Naisina olemme saaneet liennytyksen naistenpunnerruksiin tai vatsalihasliikkeisiin. Tilanteissa, joissa nautitaan alkoholia, pelin saannot lisaantyvat. Et saa sanoa yes tai no etka liikuttaa paatasi naita asioita merkitsevasti. Et myoskaan saa kutsua kanssapelaajaa hanen omalla nimellaan, vaan sinun tulee kayttaa lempinimea (meita ei ole viela tosin ehditty lempinimeta). Naista sanoista joutuu juomaan ja jos sattuu juomaan vaaralla kadella (tapauksessani oikea) joutuu juomaan tyhjaksi. Vuorokaudessa punnerruslihakseni ovat alkaneet mukavasti tuntea tehneensa jotain. Lisaksi olen oppinut, ettei Isoa miesta kannata yrittaa juoda poydan alle.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Olen virallisesti laiska blogittaja.
Niin tassa nayttaa kayneen.
Enka nytkaan jaksa keskittya. Keskittymiskyky on kateissa. Ehka silla, etta tekee 8,5 tunnin liukuhihnatyota valkosipulitehtaassa on asian kanssa jotain tekemista. Palkka on hyva (parempi, paras) = $17,5. Ja saan ilon maksaa ensimmaista kertaa veroja ja rahani tilille eika kateen. Kuten kuvitella saattaa, tehtaassa on mieltahuumaava tuoksu, ja sitten se on minussa.
Elina haipyy huomenna Sydneyyn ja ajelehtii pari viikkoa perheensa parissa. Aino ja mina jaamme Milduraan jouluksi. Elamyksia tiedossa... Uusi vuosi ei viela paatoksen alla. Aiomme jatkaa toita myos uuden vuoden jalkeen, koska olemme viimein saavuttaneet tilanteen, jossa jopa tienaamme jotain. Hulluksi taalla tulee, mutta se on kai vaistamaton sivuvaikutus.
Hankkimiani uusia taitoja: osaan heivata valkosipulirasioita hurjaa kiitavalle liukuhihnalle rautaisella varmuudella, nayttaa pettynytta naamaa kun liukuhihna feilaa tehtavansa, puristella valkosipuleita, lakaista lattioita pollyten ja sanoa "varo koiraa!" zambiaksi tai mita ne nyt siella puhuukaan.
Enka nytkaan jaksa keskittya. Keskittymiskyky on kateissa. Ehka silla, etta tekee 8,5 tunnin liukuhihnatyota valkosipulitehtaassa on asian kanssa jotain tekemista. Palkka on hyva (parempi, paras) = $17,5. Ja saan ilon maksaa ensimmaista kertaa veroja ja rahani tilille eika kateen. Kuten kuvitella saattaa, tehtaassa on mieltahuumaava tuoksu, ja sitten se on minussa.
Elina haipyy huomenna Sydneyyn ja ajelehtii pari viikkoa perheensa parissa. Aino ja mina jaamme Milduraan jouluksi. Elamyksia tiedossa... Uusi vuosi ei viela paatoksen alla. Aiomme jatkaa toita myos uuden vuoden jalkeen, koska olemme viimein saavuttaneet tilanteen, jossa jopa tienaamme jotain. Hulluksi taalla tulee, mutta se on kai vaistamaton sivuvaikutus.
Hankkimiani uusia taitoja: osaan heivata valkosipulirasioita hurjaa kiitavalle liukuhihnalle rautaisella varmuudella, nayttaa pettynytta naamaa kun liukuhihna feilaa tehtavansa, puristella valkosipuleita, lakaista lattioita pollyten ja sanoa "varo koiraa!" zambiaksi tai mita ne nyt siella puhuukaan.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
PS
En voi uskoa, etta nyt on joulukuu! Vaikka taalla onkin katujen varsilla kirkasvarisia koristeita talvisine maisemakuvineen. Miksi unelmoida lumiukoista, kun ei niita kerran voi ikina saavuttaa, mietin.
Unohdin hankkia joulukalenterin. Ja tarvitsemme pikkujoulut. Tosin leipominen on mahdotonta uunittomassa tilassamme.
Unohdin hankkia joulukalenterin. Ja tarvitsemme pikkujoulut. Tosin leipominen on mahdotonta uunittomassa tilassamme.
Tuhannen ja yhden yon tarinoita
Mildurassa oleilu alkaa tuntua ikuisuudelta. Tanaan emme menneet toihin, koska tyot ovat perseesta ja haluamme jotain muuta. Tuntipalkkaiset tyomme siis loppuivat, koska teimme kaiken mita siella farmilla oli tehtavissa. Sen jalkeen jouduimme takaisin riistopuskiin. Ensi maanantaina saamme ilmeisesti valkosipuliin liittyvaa lajitteluhommaa tms, mutta palkasta ei viela tassa vaiheessa tarkkaa tietoa. Edessa mahdollisesti nelja tyhjaa paivaa, mista mita luultavimmin aiheutuu superhypertylsistyminen. Tai vaihtoehtoisesti voimme palata riistopuskaan.
Taalla on siis todellakin aika tylsaa. Ilman muutamaa hassunhauskaa yksiloa hermot olisivat ehka kireammat. On mm. etela-afrikkalainen hyperaktiivinen joukkio seka kanadalainen sekopaa. Lisaksi on halpaa viinia ja tietenkin joki. Elokuvia, kirjoja, ruokaa. Siina paa-asialliset viihdykkeemme. Hurraa.
Sunnuntaina juhlimme Ainon synttareita tekemalla taytekakun valmiskakusta (taalla kun ei ole uunia...) ja koristelemalla sen sopoksi. Ostimme myos ilmapalloja ja istuimme suomi-poytaan (vakiopyotamme huoneeni ulkopuolella) mussuttamaan. Kavimme kyseisen kunniaksi myos elokuvissa katsomassa ihanaakin ihanamman New Moonin. Siina sita sitten olikin synttaria.
Uutisia. Olen vaihtanut kampaustyylini kahteen sivuponnariin ja vapaana riehuvaan otsatukkaan. Yon kylmina pimeina tunteita Ainon tie vie laheiselle KFC:lle useammin kuin ei. Elina puolestaan on juuri talla hetkella suorittamassa missiota nimelta kirjastokortin hankinta.
Taalla on siis todellakin aika tylsaa. Ilman muutamaa hassunhauskaa yksiloa hermot olisivat ehka kireammat. On mm. etela-afrikkalainen hyperaktiivinen joukkio seka kanadalainen sekopaa. Lisaksi on halpaa viinia ja tietenkin joki. Elokuvia, kirjoja, ruokaa. Siina paa-asialliset viihdykkeemme. Hurraa.
Sunnuntaina juhlimme Ainon synttareita tekemalla taytekakun valmiskakusta (taalla kun ei ole uunia...) ja koristelemalla sen sopoksi. Ostimme myos ilmapalloja ja istuimme suomi-poytaan (vakiopyotamme huoneeni ulkopuolella) mussuttamaan. Kavimme kyseisen kunniaksi myos elokuvissa katsomassa ihanaakin ihanamman New Moonin. Siina sita sitten olikin synttaria.
Uutisia. Olen vaihtanut kampaustyylini kahteen sivuponnariin ja vapaana riehuvaan otsatukkaan. Yon kylmina pimeina tunteita Ainon tie vie laheiselle KFC:lle useammin kuin ei. Elina puolestaan on juuri talla hetkella suorittamassa missiota nimelta kirjastokortin hankinta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)