maanantai 12. heinäkuuta 2010

Bundaberg = toita toita toita

Jos oliskin paassyt tanne aikaisemmin niin olis ollut hyva mahdollisuus rikastua. Ollaan oltu taalla nyt 16 paivaa ja joka paiva toissa. Kaikki hostellin (Workers and divers) asukkaat on toissa eika tanne tulevien tarvitse odotella niinkuin Mildurassa oli asioiden laita. Mutta ilmeisesti hostellimme onkin toiden osalta koko Bundyn paras. Muilta osilta en niinkaan tieda. Omistajat ja manageri on kaikki tosi kivoja, mutta tilat on aika rahjaiset. Ainakin meidan asumuksemme, joka on the house. Talossa on ehka noin 30 henkea 7 eri huoneeseen sijoitettuna. Taman lisaksi on olemassa myos unitteja, joista jokaisessa asustaa 8 tai 9 henkea. Heilla on omat keittionsa ja kylpparinsa, talossamme on yhteinen keittio ja kylpparit. Seuranamme asustaa myos hiiria ja joissain huoneissa bedbugseja (onneksi ei mun eika Elinankaan (ollaan siis eri huoneissa)), mutta torakoita ei sentaan ole nakynyt. Tana aamuna ensimmainen paahtaja oli karayttanyt leivanpaahtimeen pujahtaneen hiiren, nam. Oli ilmestynyt sentaan uusi paahdin kun toista tultuani halusin maapahkinavoipaahtiksen.

Vietamme aika lailla ulkoilmaelamaa, koska tyot on suurimmaksi osaksi pelloilla ja asumuksemme on myos aika ulkoilmainen. Jos sattuu tulemaan kylma yo niin ei auta muu kuin varista, ennen kuin paasee tuplaviltityksen alle lampimaan. Yoasusteena on ollut vaihtelemattomasti pitkaa hihaa ja lahjetta seka kaulahuivia. Elinan huone on himpun verran lampimampi, ainakin silloin kun siella kaytetaan lammitinta (muualla ei sellaisia erikoisuuksia ole nakynyt). Koimme taalla myos ehka Australiamme kylmimman paivan, vain 16 astetta. Oli kamalaa. Keskimaarin lampotila nousee kylla paivisin 20 paremmalle puolelle, mutta se nyt ei viela mikaan rantakeli ole. Kukapa olisi uskonut, etta ikina ajattelisin Suomen olevan lammin paikka. Olen naet kuullut huhua helteesta.

Ensimmaiset 8 paivaa oltiin molemmat toissa kesakurpitsalassa. Tyot aloitettiin 6.30 eli sangysta piti nousta noin 5.20. Vahintaankin kymmeneen asti poimittiin ja sitten pakattiin se mita oltiin poimittu. Selkakivut oli vahvasti lasna, koska poimiessa taytyy olla kumarassa jos haluaa saada minkaanlaisia tuloksia aikaan ja lisaksi roudata nopeasti tayttyvaa kesakurpitsasankoa mukanaan rivien valissa. Mutta kipuunkin kylla tottuu ja pakatessa vaan seisottiin pyorivan kaukalon vieressa ja valittiin sielta suoria erikokoisia yksiloita, jotka aseteltiin tietyilla tavoilla niille nimikoituihin pahvilaatikoihin. Jos kuvittelin joskus, etta valkosipulitehtaassa on tylsaa niin miksikohan tata sitten kutsuisi. Valkosipuli oli sentaan nopeatempoista ja vaati sorminapparyytta. Mutta silti kesakurpitsan pakkaaminen oli hyva vastapaino poimimiselle. Parina paivana tehtiin samaa myos jamssin (keltaisia ufon nakoisia kurpitsan sukuun kuuluvia asioita) kanssa. Tuntipalkka oli kesakuun puolella sama kuin valkosipulissa, mutta heinakuun puolella minimipalkat nousivat melkein dollarilla, eli nyt se on melkein $18.50. Toissa kaytetyt vaatteet haisee ja on tahraisia: roskakori niita odottaa kunhan taalta lahdetaan.

Kesakurpitsan jalkeen Elina laitettiin toiseen kesakurpitsalaan/sekalaiseen vihanneksilaan ja minua ollaat heitelty ympariinsa. Ensin olin yhden paivan poimimassa tomaatteja ja kuokkimassa rikkaruohoja maissipellosta. Sitten olin kolme paivaa pakkaamassa bataatteja. Viikonlopuksi paasin eroon farmityosta ja minut laitettiin catering-toihin paikallisiin laukkakisoihin. Perjantaina tehtiin valmisteluja eli lahinna kolmioleipia valmiiksi ja lauantaina oltiin itse tapahtumassa. Se oli hyvin intensiivinen kokemus, 12 tuntia ruokaa ja tarjoilua ja sekoilua. Tuli napsittua paivan mittaan suuhunsa vaikka mita juustotarjottimista ranskalaisiin. Loppua kohden baarin tyypit kantoivat meille myos ilmaisia juomia, mika oli erinomaista siina vaiheessa paivaa. Saatiin myos tuoda hostellille kaikki jamasampylat ja -leivat ja -wrapit. Kylla niita siella arvostettinkin. Backpackaajat rakastavat kaikkea ilmaista. Eilen mentiin viela puoleksitoista tunniksi siivoamaan keittiota ja kantamaan kamoja autoihin. Aikamoista menoa niiden rakattavanauruisten pulleanpuoleisten keski-ian ohittaneiden aussileidejen seurassa. Tanaan sain itselleni pysyvan farmin, jossa saan olla kuinka kauan haluan. Bataatin poimintaa ja pakkaamista. Selka taasen valittaa ja pakarat kramppaa, hip hei. Taman keikan jalkeen ei ehka maataloutta vahaan aikaan talle tytolle kiitos.

Huominen on 16. viimeisin paivamme Ausseissa. Apuaaaaaa! Ihanaa palata kotiin, mutta nain lahdon alla tulee myos lahtoa hylkiva paniikki. Taalla oloon on tottunut jo niin kokonaisvaltaisesti, ettei olisi juttu eika mikaan jaada pidemmaksi aikaa. Luultavasti jaataisiinkin, ellei oltaisi jo maksettu paluulentoa. Nythan me ollaan kaiken farmityon jalkeen (vaaditaan 88 paivaa) saavutettu oikeus toisen vuoden working holiday -viisumiin. Siina mielessa ihan hyva, etta ostettiin jo alunperin meno-paluu lennot (terkkuja aideille ja silleen). Kyseinen toisen vuoden viisumi -mahdollisuus on voimassa ainakin kolme vuotta (tosin sita pitaa hakea ennen kuin eka paattyy), joten meilla on mahdollisuus viela yliopiston jalkeenkin tulla tanne takaisin jos silta sattuu tuntumaan siina vaiheessa. Katsotaan minne elama meita vie.

Aiomme jattaa Bundyn taaksemme ensi viikonloppuna ainakin $1000 rikkaampina (luulis riittavan loppuajaksi) ja suunnata hitaasti Sydneyyn. Ensimmainen pysakki Brisbane tai mahdollisesti Noosa, jos paatamme menna Australia Zoohun (saamme Greyhoundin kilometripassien omistajina ilmaisen sisaanpaasyn) ja ympyramme sulkeutuu. Muista pysakeista ei viela tietoa. Sydneyssa meidan on oltava 24. paiva lauantaina, koska varasimme siksi illaksi liput oopperataloon(!) Bangarra Dance Theatren Of Earth and Sky esitykseen. Kyseinen kokoonpano sekoittaa aboriginaaliperinteita kaikkeen muuhun, tai jotain sinne pain. Odotan tata tapausta kovasti! Syndeysta ehka tehdaan paivaretki Blue Mountainseille, niin sitten ollaan kayty katsastamassa myos vuoristo.

Ai niin! Kaytiin surffitunnilla kun oltiin Agnes Waterissa/1770:ssa. Hauskaa riitti, mutta hemmetti kun se on vaikeaa. Paasin sentaan pystyyn joitakin kertoja, mutta luonnonlahjakkuus en missaan tapauksessa ole. Minua ei selkeastikaan ole tehty meriymparistoon sopivaksi. Nyt on ainakin perusteet hallussa jos myohemmin innostuu asiasta enemman. Surffitunnille hypattiin melkein suoraan bussista ja illalla mentiin sitten loputtomalle kavelyretkelle katsomaan auringonlaskua, jota ei ikina paasty nakemaan. Sen sijaan harrastettiin hieman kalliokiipeilya ja tormattiin pelottavaan villisikaan seka tarvottiin upottavassa rantahiekassa taysikuun valossa. Kartasta ei olisi ollut talla retkella haittaa... Muuta ei niilla kylilla ehdittykaan tekemaan (ei siella paljon muuta tekemista olisi ollutkaan), koska lahdimme Bundyyn heti seuraavana aamuna.

4 kommenttia:

  1. Kiva kertomus taas. Kiitti ja tervetuloa kotiin päin. Katja

    VastaaPoista
  2. Kaikki loppuu aikanaan, varsinkin kaikki kiva t. äty

    ps. eiköhän täällä jo odotetakin teitä

    VastaaPoista
  3. Tuokaapa tullessanne Pohjolaan viilennystä...

    VastaaPoista
  4. Voin omasta turistikokemuksestani suositella Australia Zoota ja Blue Mountainseja :) Ihanaa että tuutte jo kohta kotiin!

    VastaaPoista