torstai 3. kesäkuuta 2010

Cape Trib Road Trip

Elina lensi takaisin Darwiniin ja pitkan Cairnsissa jumittamisen jalkeen Tanja ja Aino paattivat lahtea sademetsaan. Matkaan haalittiin tietysti myos miesseuraa, talla kertaa amerikkalainen runoilija/viinihorho. Hanesta tuli kuski viisipaivaiselle autonvuokraussessiollemme. Mina toimin kartanlukijana ja Aino oli telttavastaava. Saimme nimittain eraalta hostellilaiseltamme lahtopaivan aamuna lainaan teltan, mika oli suurenmoinen onnenpotku: ei tarvinnut nukkua kolmestaan pienoisessa ford focuksessa. Yksi takaisku asiassa havaittiin kun avattiin telttaa ensimmaisena iltana: tukikepit puuttuivat. Mutta eipa hataa, telttavastaava keplotteli teltan roikkumaan puusta ja nurkkiin kivia painoksi. Onneksi oli melkeinpa 6 hengen teltta, niin pienoisen litistymisen jalkeenkin meille jai viela tilaa. Makuupusseja emme edelleenkaan omista, mutta kavimme sentaan kirpparilta ostamassa kaksi peittoa, toisen alle ja toisen paalle. Ei mitaan maailman hyvaunisimpia oita. Ruokana oli vain kylmia asioita, eniten taisi menna leipaa, maapahkinavoita ja banaania. Goonia oli perinteisesti tietenkin myos.

Matka ei suuntautunut Australia-mittapuulla kovinkaan kauas, mutta monenlaista luontoa ehdittiin nahda. Ensimmaisena paivana ajelimme rannikkoa ylospain ja vierailimme erinaisilla rannoilla. Naihin kuului esim. Trinity Beach, jossa kaveleskeltiin ja loikoiltiin. Pohjoisen rannat olivat aivan eri laatua kuin mitkaan aiemmin kohtaamamme. Sademetsa muuttui suoraan mereksi, valissa vain levea tasainen kaistale vaaleaa hiekkaa nousuvetta varten. Telttailu tuntui olevan kiellettya joka puolella yleisilla rannoilla, joten kuskimme yritti paikallistaa meille suojaista paikkaa nakopiirin ulkopuolelta. Nain paadyimme mahdottomille hiekkateille ja automme oli tasta hyvin kiitollinen kaikessa valkoisuudessaan. Paadyimme pystyttamaan leirimme kivisen rannan tuntumaan nakoetaisyydelle Oak Beachista. Nakymat olivat hienot ja nautimme niista kuun loisteessa rantakivilla. Nukkumaan mentiin aikaisemmin kuin miesmuistiin.

Harvinaisen huonosti levanneina nousimme uuteen rantojen tayteiseen paivaan. Ajoimme ensin Port Douglasiin, jossa kohtasimme paljon urheilevia ihmisia seka kookospahkinoita. Puissa kiipeilevan kuskimme ansiosta yksi pahkina lahti matkaamme myohempaa rikkomissessiota varten (ja hyvaa se olikin!). Vierailimme Mossman Gorgella ja tutkimme muutamia maisemaisia reitteja vahan enemman sisamaassa. Loysimme loputtomasti sokeriruokoa (jota on myos mukava pureksia) ja saalittavan pienen sotamuistomerkin. Sitten takaisin rantatielle ja yllatys yllatys lisaa rantaa. Lossilla Daintree-joen yli ja kiemurtelevalle vuoristotielle, jossa pysahdyimme katselemaan mahtavia nakoaloja ja kiertamaan puusta rakennetun kavelyreitin keskella sademetsaa. Ah sita intensiivista metsatuoksua ja niita otokoita! Haisimme raikkaasti hyonteiskarkotteelle. Yoksi paadyimme Cow Bayhin, joka oli aivan taydellinen paikka. Telttailu kielletty ja lisaksi krokotiilijorpakko vieressa, mutta emme antaneet sen haitata itseamme. Jannitysta ei siis ainakaan puuttunut. Muutamia kalastelijoita ja muitakin vierailijoita nakyi laheisyydessamme hengaavan, joten odottelimme hamaraa ennen kuin taiteilimme teltan pystyyn. Nuotio rantaan ja siina istuskelemaan kunnes nousuvesi sen vei. Nukkumamaasto oli hieman edellista pehmeampi, joten tuli nukuttua reilusti yli auringonnousun. Peseytymismahdollisuus minivirrassa krokotiilisuvannon ja meren valissa. Rypevia naisia, jiihaa.

Kolmantena paivana vuorossa oli itse Cape Tribulation. Kiemurtelevat tiet kiemurtelivat yha kauemmas sivilisaatiosta, tosin samalla myos turistien luo. Kavimme kavelemassa lisaa sademetsareitteja ja rantaa. Taydensimme hieman ruoka-/goonivarantojamme ja ajoimme lounastamaan Bloomfield Trackia niin kauas kuin menopelillamme paasi, eli siihen saakka kunnes vastaan tuli joki, josta paasi yli vain 4WD:lla. Takaisinpain tullessamme aloimme metsastaa uutta leiriytymispaikkaa, mika osoittautui hankalaksi, koska emme halunneet maksaa siita. Lopulta palasimme takaisin kotoisaan Cow Bayhin nukkumaan. Siella sattui pieni valikohtaus paikallisten henkiloiden kanssa. Joku kavi repimassa telttamme alas silla aikaa kun istuimme rannalla, mutta kun menimme puhumaan asiasta, he eivat ainakaan tunnustaneet mitaan. Sanoivat vain, etta kylla taalla voi telttailla, kunhan on tarpeeksi kaukana ajotiesta. Eipa siina sitten mitaan. Vahan arsytti kylla, mutta paasimme siita akkia yli (nuotio ja gooni), vaikka yksi heidan koiristaan kavi viela kaiken lisaksi syomassa loput suklaakekseistamme.

Suunnitelmaton retkemme jatkui seuraavana paivana kohti uusia nakymia. Kavimme ensin Daintree Villagessa, mutta se ymparistoineen osoittautui hyvin tylsamieliseksi paikaksi, joten paatimme ajaa vahan kauemmas sisamaahan, Tablelandseille. Kyseisesta paivasta tulikin kaikista autoilun tayteisin. Ajoimme vuorien keskella Mount Molloyn ja Mareeban ohi Athertonia kohti. Matkalla pysahdyimme ostamaan muutamia kasviksia suoraan farmilta, minka ansiosta soimme paremmin kuin aiemmin. Etsiskelimme mielenkiintoisia paikkoja Lake Tinaroon ymparilta ja kyllahan niita loytyikin. Oli Danbulla Forest Drive, Mobo Creek Crater ja Cathedral Fig Tree. Leiriytymispaikat maksullisia. Vielakaan emme tormanneet kasuaariin, mika oli suunnaton pettymys. Siispa eteenpain ekstrakiemurtelevaa vuoristotieta Gordonvaleen pain. Pahoinvointi alkoi hiipia kartanlukijan luihin ja ytimiin kuskimme ajotyylin ansiosta. Paadyimme Goldsborough Valleyhin ja Wooroonooran kansallispuistoon johtavalle sivutielle ja leiriydyimme Mulgrave joen viereen. Nakopiirissa ei ollut telttailukieltokylttia, mutta mita luultavimmin se ei ollut sallittua. Tama oli edellista enemman puskaa, joten elo kavi hieman jannittavammaksi. Naimme ainakin kolme suuren suurta hamahakkia ja kuulimme vaikka minkalaista rapinaa. Pelottelimme itseamme viela lisaa puhumalla hyokkaavista villisioista ja lopetimme goonivarantomme nuotion aaressa. Keskiyouinnillekin uskaltauduimme, koska krokotiilit eivat kykene ylankoalueisiin.

Aamulla vasynyt heratys kello kahdeksan ja takaisin Cairnsia kohti. Matkassa ei kauan nokka tuhissut ja hostellilla meidat otettiin vastaan aivan kuin olisimme tulleet kotiin. Jumittaessa viikon tutustuu aika hyvin ihmisiin. Kavimme vahan pesemassa autoa, koska hiekkateilla ajo tietenkin taas kielletty sopimuksen mukaan, ja jotta kukaan ei kiinnittaisi huomiota pieniin maalivaurioihin puskurissa. Sitten nukuimme 4 tunnin paikkarit ja lopulta soimme hyvin (kuskimme on myos hyva kokki). Retki oli hieno ja onnistunut eika tullut edes kalliiksi, eli kannatti todellakin lahtea.

PS. Oli mulla synttaritkin tuossa viikko sitten. Sain kahdet juhlat, koska Elina lahti synttaripaivanani ja halusimme siis juhlia yhdessa jo sita edeltavana iltana. Kaytiin ensin paivalla kasvitieteellisessa puutarhassa Herra Amerikan ja Herra Hollannin kanssa ja hauskaa oli. Sitten Herra Amerikat valmistivat meille ekstraherkullista kasviscurrya ja salaattia ja Aino ja Elina tekivat omenakaurapaistosta seka huippua suklaakakkua. Ilmapallojakin oli ja tahtisadetikkuja ja minut pakotettiin pelaamaan goon pongia. Hopotettiin ja ylisyotiin ja sain myos Tarot-ennustuksen hostellissa majailevilta iakkaammilta New Age -horhoilta. Hyva paiva kaiken kaikkiaan. Syntymapaivani alkoi hienosti silla, etta siivooja tiputti vahingossa ylasangyn laudan suoraan paahani. Korva karsi hieman, mutta saatiin siita hyvasta ilmaiset juomat. Kavin kavelylla ja paadyin keskustelemaan rannassa eraan puoliaboriginaalin kanssa. Illalla lahdimme Ainon kanssa ulos tanssimaan. Tulikin tanssittua ja koettua kaikenmoisia lahentely-yrityksia. Tormasimme myos kahteen suomalaiseen mieheen, joiden kanssa hengasimme kansallisvelvollisuudesta yon loppupuolen. Ei niista muuten ollut mihinkaan.

PPS. Suunnitelma on edelleen auki. Toita ei ole loytynyt ja vaikka paatettiin jo, etta mennaan sitten taas wwoofaamaan, niin ei sekaan onnistunut. Soiteltiin loputtomaan maaraan paikkoja ja kaikilta tuli vastaukseksi ei nyt. Joko siella oli jonoa, ei tyota juuri nyt tai hostit olivat/olivat lahdossa matkalle. Hylkasimme siis sen mahdollisuuden ainakin nyt hetkeksi. Odotellaan mita taman paivan jumituksesta kehkeytyy.

1 kommentti:

  1. Aijai, ihanan kuuloinen retki taas! Ihanaa kun jaksat Tanja kirjoitella tänne, näitä on aina kiva lukea (ja olla kateellinen :D)! :)

    VastaaPoista