Kuukauden matkakertomus

Lansirannikko on nyt takanamme ja olemme selvinneet takaisin itarannikolle 7 kuukauden jalkeen. Lannessa kaikki oli toisin. Mita ylemmas menimme sita vahemman oli ihmisia, vahemman kauppoja ja niissa huonot valikoimat, vahemman hostelleita, joissa myos huomattavasti kalliimpi hintataso. Enemman aukeaa maastoa ja autioita rantoja, ja mika parasta, paasimme lopulta takaisin lammon huomaan.

Edellinen entry taisi jaada aika pitkalti Dongaraan, ekaan wwoofilaan (keksin juuri uuden sanan, hip hei). Siirryimme sielta siis muutamien kymmenien kilometrien paahan Greenoughiin, toiseen wwoofilaamme. Edellisista tiedoista poiketen paikka ei ollut kovinkaan oliivipainotteinen oliivitila. Oliivipuita kylla riitti pitkin peltoa, mutta nuorehkolla pariskunnalla oli molemmilla muita toita. Oliivit siis vain sivubisnes. Isanta oli jonkinlainen veneen/muun korjaaja ja emanta vankeja opettava taiteilija. Talo oli siis aika taynna taidetta. Lapsia loytyi yhden sijaan toinenkin, poika 10v. ja tytto 8v. Kaksi hassua koiraa, monenlaista lintua ja syotavaksi tarkoitettuja lampaita seka kaksi lehmaa. Saimme asua erillisessa peltisivurakennuksessa, jossa he itse olivat asuneet 10 vuotta ennen kuin rakensivat paremman isomman talon korkeammalle kohdalle makea. Oli kiva saada omaa rauhaa. Tyohomme kuului pensasaidan kitkeminen, kanahakin painojen siirto, aidan pystytys seka kivisen pellon raivaaminen. Lasten kanssa pelailtiin, rakennettiin majaa, poika opasti meita monkijalla ajossa ja tytolle opetin muutaman kappaleen pianoa. Saatiin myos kyyditysta monkijoilla rantaan, jossa oli hurjat aallot ja yksi kuollut delfiini. Matka oli hyvin kuoppainen ja risuistakin meinasi tulla pain nakoa. Saatiin siella kokeilla myos pienta romuisaa kuorma-autoa kivien ajossa ja Ainokin ajoi (haha)!

Greenoughilaisille oli tulossa kaksi uuttaa wwooferia ja he ehdottivat meille uutta paikkaa tuttujensa luona Kalbarrissa. Niinpa lahdimme bussittelemaan sita kohden. Harmi oli ainoastaan se, ettemme nain ollen ehtineet oliivinkeruuseen. Toisaalta uusi paikka oli entistakin kivempi. Tama perhe koostui aidista, joka oli raskaana, isasta, joka oli kalastaja ja puolet viikosta poissa kotoa, seka kohta 6 v. kaksostytoista. Lisaksi oli kaksi koiraa, toinen suuri ja uskomattoman hoopo, toinen suloinen minipieni. Saimme myos heilla asua erillisrakennuksessa sisapihan tuolla puolen. He eivat olleet varsinaisia wwoof-hosteja viela, mutta suunnittelivat ryhtyvansa siihen tulevaisuudessa. Talon vieressa sijaitsi perheen omistama Rainbow Jungle -lintutarha ja ulkoilmaelokuvateatteri. Ylakerran isolta parvekkeelta oli huumaava nakyma suoraan merelle. Ekana paivana jouduimme yllattavaan tilanteeseen, kun aiti yhtakkia sanoi luulevansa, etta hanella on keskenmeno. Lahdimme Elinan kanssa ajamaan hanta Geraldtoniin sairaalaan, jonne han oisi kylla muutenkin ollut menossa. Aino jai kotiin ulkoiluttamaan koiria. Matkalla olonsa kuitenkin parani ja lopulta kaikki oli onneksi hyvin. Tyot tassa wwoofilassa olivat enimmakseen kodinhoidollisia, pesimme ikkunat, siivosimme lattiat ja parvekkeen, pesimme pyykkia ja lopulta paasimme takaisin kitkemaan puskaa, nam. Alkaa olla kitkeminen jo aika hyvin hanskassa. Yhden paivan olimme myos lapsenvahteina kauhukaksosille. Ei ne oikeesti olleet kamalan pahoja, mutta toinen puhui taukoamatta ja toinen villitsi toista jahtaussessioihin. Leivottiin vapun kunniaksi munkkeja ja nautittiin valmistamaamme simaa. Kummatkaan eivat olleet taydellisen onnistuneita... Kavimme myos muutaman kerran uimassa aika villisti aaltoilevalla rannalla ja keskustassa katsomassa pelikaanien ruokintaa. Pelikaanit eivat tosin suvainneet saapua paikalle, joten siella ruokittiin vain lokkeja. Vikana paivana lahdimme lintutarhan land cruiserilla kansallispuiston maisemiin. Ratinaa ja tarinaa riitti ja nahtiin hienoja maisemia. Matkalla takaisin alkoi olla hieman kylma, kun aurinko laski eika autossa ollut sivuikkunoita.

Kalbarrista sitten bussilla Denhamiin, joka oli aivan lahes olematon paikka. Yhden paivan siella vietimme ja se riitti aika hienosti. Sielta seuraavana paivana paivakaynnille Monkey Miaan, jossa joka aamu ruokitaan delfiineja. Delfiinit sentaan olivat paikalla, vaikka ruokinta olikin saavuttuamme jo paattynyt. Siella sitten istuskeltiin rannalla ja pulahdettiin myos uimaan. Illalla Greyhoundilla eteenpain kohti Coral Bayta.

Coral Bay oli kokonaisuudessaan pelkka turistikohde, mutta pieni sellainen ja siella oli mukava viettaa kunnon lomaa. Ningaloo Reef koralliriutta alkoi aivan rannan laheisyydesta, piti vaan heittaa snorklausvehkeet niskaan ja uida joku sata metria merelle pain. Se oli hienoa se! Kahtena paivana menimme itsenaisesti snorklailemaan ja yhtena paivana lahdimme ulommalle riutalle retkelle. Muut veneessa olijat sukeltelivat ja me + tanskalainen stalkkaaja ystavamme (seurasi meita Denhamista ja lopulta paatyi samaan hostellihuoneeseenkin) snorklasimme. Kavimme kahdessa eri kohdassa riuttaa, toisessa nakyi kilppareita ja toisessa riuttahaita plus aareton maara erilaisia kaloja. Lentsikalla meille paikallistettiin myos Mantarauskun (en ole varma suomenkielisesta nimestaan) sijainti ja hyppasimme joukkiona uimaan sen hannilla. Onnistunut reissu, vaikka merisairaus alkoi, hemmetti viekoon, hienoisesti vaivata. Rannallakin tuli muuten loikoiltua. Vietimme taalla muutaman ekstrapaivan koska Greyhound haluaa lansirannalla ajaa tata reittia vain kolme kertaa viikossa...

Seuraava kohde oli luonnollisesti Broome. Olin kuullut paikasta paljon hyvaa, mutta odotukseni eivat ehka ihan toteutuneet. Ehka olen vain nahnyt jo liikaa ollakseni kamalan innostunut edellisia muistuttavasta uudesta paikasta Australiassa. Mutta hostellimme oli kylla parhaimmasta paasta vierailemiemme paikkojen joukossa. Broomen kuulu Cable Beach oli kylla hieno ja erilainen, se taytyy sanoa. Uimaan ei uskallettu menna pistelijoiden takia, vaikka uimavalvojan liputkin siella heiluivat. Nahtiin mahtava auringonlasku ja vaeltavat kamelijonot ja ajettiin ehka rattoisimmassa paikallisbussissa ikina. Kaytiin katsastamassa keskustan China Town, joka ei ollut kylla lahellakaan sita, mihin nimi viittaa, mutta loysinpa ainakin kauan etsimani mekon. Parasta Broomessa oli se, etta sielta loytyi taas kauan kaipaamamme Coles ja Woolworths supermarketit. Vihdoinkin halpoja tuoreita hedelmia ja vihanneksia! Ja tietysti halpaa pastaa. Eihan me enaa oikein muuta syodakaan, kun rahat on vahan vahissa...

Broomesta lennettiin Darwiniin, koska lentamalla paasi noin satasen halvemmalla kuin bussilla ja matka-aika lyheni ehka noin 1000%. Eipa ole ikina ennen tullut mentya lentokentalle kavellen: sinne oli hostelliltamme vain pari sataa metria. Darwinista olin kuullut kaikenlaista ei niin hyvaa, mutta se oli lopulta yksi parhaimmista paikoista Australiassa. Siella oli jotenkin todella hyva tunnelma ja kaupunki oli hyvin jarjestetty ja varikas ja eloisa (myos actionia, mika auttaa aina). Ilmasto oli aika hikinen, mutta se nyt ei ollut mitaan uutta. Kaytiin mielenkiintoisessa museossa ja puistoissa ja uimassa aaltoaltaassa (krokotiilit estaa uimisen lahes kaikkialla luonnossa) seka kiertelemassa iltamarketeilla. Mentiin myos yhdeksi paivaksi kansallispuistoretkelle. Siella kaytiin ensin jokiveneilylla krokotiilien seassa ja krokotiileja hyppyytettiin vedesta lihakimpalaiden avulla. Nahtiin 6 metrisen hirmun dinosaurushampaat aika lahelta. Sitten kaytiin katsomassa 3 eri vesiputousta, joissa kahdesta sai uiskennella (ne oli korkealla kukkulalla, jonne krokot ei paase kiipeamaan). Ihanaa makeaa vetta pitkasta aikaa (oisko sitten Murray-joen) ja kauniita maisemia (tosin myos aika monta ihmista samassa vedessa...). Matkalla kokeilimme didgeridoon soittamista (ei onnistunut) ja meille kerrottiin kauhutarinoita krokotiilien syomista ihmisista. Ai niin ja opas hyppasi yhtakkia autosta ulos ja nappasi liskon tien reunan puusta. Kaikkea kanssa. Hostellillamme oli paras ilmainen aamupala koskaan: se sisalsi aivan kaikkea (paitsi suolaista leivan paalle, mutta se nyt olisi jo aivan liian epaaustralialaista) ja heilla oli myos ilmainen pyykki, mahtavaa!

Rahoituksellisista syista lensimme myos valin Darwin-Cairns ja taalla sita nyt ollaan. Saavuttiin torstaina ja ollaan ehka vahan jumissa. Kaytiin matkatoimistossa tiedustelemassa pakettihintoja asioista, joita haluaisimme viela tehda. Niihin kuului pohjoisen Cape Tribulation, Great Barrier Reef, laskuvarjohyppy, Whitsunday Islands purjehtiminen ja Frazer Island retkeily. Todellisuus on valitettavasti talla hetkella se, ettei rahat riita eika toita ole viela loytynyt. Ollaan soiteltu Innisfailiin ja Ayriin, jotka on tassa aika lahella ja joissa pitaisi olla hedelmaa. Ei kovin lupaavalta ole kuulostanut. Saa nahda kuinka kay. Suunnitelmamme ovat ehka kohta myos vahan eriavat, koska Ainolla on enaa kuukausi aikaa, Elina haluaisi mahdollisesti takaisin Darwiniin ja mulla on vahiten rahaa. Ajattelin tanaan soitella wwoofiloita lapi ensin tuolta pohjoisesta pain, jos vaikka sattuisi samalla paasemaan sinne Cape Tribulationin laheisyyteen ja viidakkoon. Tunnelmat on kireat ja tylsistyn, koska ei ole tekemista. Ostin sentaan nettiaikaa taksi paivaksi, muuten olisin hajoillut aivan taydellisesti.

Ai joo, selitys: kengurun elama ei ole edennyt pitkaan aikaan, koska nettiyhteyksista on ollut vahan puutetta/ne ovat maksaneet aivan liikaa, mutta nytpa tassa kunnon rykays. Olkaa hyvat!