Uutta vanhaa

Taytyy varmaan tehda kokoava yhteenveto tasta vuodesta. Niin siina kay kun ei jaksa paivitella.

Uusi vuosi hmm. Muistanko enaa sinne asti. Joo, siis, mentiin Melbourneen. Yobussissa ajelimme ja mukaan mahtui liian pitkia taukoja seka tunnelmallista kuorsausta ja muuta sellaista kivaa. Perilla olimme aivan liian aikaisin, eli klo 7. Kavelimme ympariinsa joen lahistolla ja istuskelimme penkeilla, kunnes ilmainen ratikka alkoi toimia. Ajoimme tayden lenkin, soimme ehka jaatelot ja menimme puistoon nukkumaan muutamaksi tunniksi. Sitten kiertelimme kaupunkia ja soimme pizzaa. Ostimme muutaman pullon kuohuviinia ja suuntasimme St Kildan rannalle. Kuumuus oli paata huumaavaa. Yritimme uida, mutta se oli lahes mahdotonta kaikkien niiden meduusojen seassa. Onnistuin kastautumaan muutaman kerran polvenkorkuisessa vedessa. Ranta oli kaunis meduusanruumisroykkioineen. Tormasimme yllatys yllatys tyyppeihin hostellistamme ja lyottaydyimme yhteen. Istuimme nurmella ja avasimme muutaman kuohuviinin. Kun ilta lahestyi, alkoivat ukkospilvet keraantya. Kavimme suihkussa rantakopissa ja kaunistauduimme sen verran kuin mahdollista oli. Sitten tuuli alkoi pieksaa hiekkaa ihojemme paljaisiin kohtiin ja lopulta tuli myos kaatosade. Menimme ratikalla takaisin keskustaan ja odottelimme keskiyota erinaisissa paikoissa, kuten Mc Donalds ja alikulkusilta (alapuoli). Loppujen lopuksi joukkiomme oli ehka noin 15 hengen kokoinen. Katselimme raketteja joen rannalta ja kastuimme lapimariksi. Aika tunnelmallista sanoisin. Yritimme loytaa jotain baaria tms jonne menna lammittelemaan, mutta kaikki paikat vaikuttivat olevan taysia. Siispa palasimme Mc Donaldsiin. Yo paattyi kahden saksalaispojan hostellihuoneen lattialla kymmenen hengen voimin. Henkilokohtaisesti nukuin sangyn alla. Neljan tunnin paasta tallustimme takaisin juna-asemalle ja poltimme matkalla tahtisadetikkuja. Paluumatkalla nuokkui yhden jos toisenkin paa.

Milduran uusi vuosi on alkanut aika pitkalti uusien ihmisten voimin. Vanhojakin palasi joululomilta, mutta suurin osa on uusia sanoisin. Hostellimme on saanut myos suomalaisen asukin, Henri Jyvaskylasta, joka majautui naapurihuoneeseeni. Olemme tehneet toita hirmuina ja juhlineet viikonloppuisin. Aina on jonkun synttarit ja baarista saa ilmaisia shotteja. Oita vietetaan uima-altaassa. Uusia juoruja pulpahtelee kuin sienia sateella. Henkilokohtaisesti olen saanut aikaiseksi muutaman viikon romanssin, joka valitettavasti on jo takanapain, koska se toinen lahti. Myos ystavamme afrikan lapset lahtivat menemaan tanaan, mika aiheuttaa meissa loputonta haikeutta. Mita on Mildura ilman heita? Kuin australialainen piha ilman sadettajaa (kuiva ja pisteleva). Toivomme nakevamme heidat pian uudelleen. Taysin mahdollista se on. Laksiaisina saimme heilta ennen nakemattoman seka suunnattoman suuren vesimelonin, jota sailytamme sankossa. Unelmieni tayttymys! (Tosin olen kehittanyt itselleni pienoisen vesimeloniallergian...) Hedelmanpoimimistoissa on puolensa.

Kaikkea hassua on sattunut, mutta nyt en ole oikeassa mielentilassa sellaisia muistamaan. Olen sairaana (flunssa tai vilustuminen) ja sen lisaksi hampaitani on sarkenyt jo viikon ja ientulehdus on valloittanut suuni. Huomenna menen toiden sijaan hammaslaakarille, mika tulee olemaan riemukasta. Miten pystyy hengittamaan kun nena on tukossa ja hammaslaakari tukkii suun? Joudun ehka sanomaan hyvastit viisaudenhampailleni.

Taidanpa lahtea takaisin sankyni syleilyyn.